Sukelluskuvei Anilaosta 17-18.1.

Tuli tällaisia tuupittua Facebookkiin reissukavereiden pyynnöstä, laitan tännekin jakoon. Aika iso kasa kuvia, ei kovin valikoituja.

Facebook setti 1 (60 kuvaa)

Facebook setti 2 (9 kuvaa)

Noita pääsee siis katsomaan vaikkei omaa FB-tiliä olisikaan.

Ja bonuksena vielä videopätkä! Mun uusi kamera ottaa miniSD-kortilla vain 10 sekunnin pätkiä, joita otin tuolta aika monta. Yllättäen tämän prosessointi meni just niinkuin pitäisikin. Tältä sivulta löysin ohjeet joiden mukaan sain yhdistettyä videot suoraan yhdeksi pötköksi ilman uudelleen enkoodauksia tai muuta säätöä. Käskytin vaan että:

u:\Tools\MPlayer-1.0rc2\mencoder.exe -oac copy -ovc copy -o "Anilao_diving_combined.avi" P*.avi

...ja odottelin noin minuutin niin oli pätkä valmis koko 300+ MB komeudessaan. Noin siis menestyselokuvia editoidaan. :D

Mut niin, se video. Kandee ainakin 1:40 kohdasta katsoa "school of jacks" eli kalaparvi, mitä lie merkkiä. Komee ilmestys joka tapauksessa.

UPDATE: Niin ja ihan lopussa, noin 3:23:ssa, näkyy makeasti kun valkoinen "koralliviuhka" sulkeutuu. Taitaa yrittää ottaa pikkukaloja tms. kiinni ja laukeaa kun heilutan vettä siinä ympärillä.

Joululoma osa 3 - Vahvistuksen kanssa Boracaylle

Alkaa olo onneksi jo pahantua! Jätin tänään kyllä kitet ja ultimatepelit tänä viikonloppuna väliin mutta tänään ei oikeastaan enää flunssa tuntunut. Viikko siinä menikin kipeänä, nyt kauheat poltteet päästä kiteilemään. Toivottavasti ensi viikonloppuna homma onnistuu. Joululoma tunnelmiin...

Palawanista tuli oikeastaan vähän vähän kirjoitettua. Kyseessä siis iso ja aika erillinen saari Filippiinien luoteisosassa. Asukkaita on noin miljoona, ja asukastiheys vain viidenneksen Filippiinien keskiarvosta. Rauhallinen ja erittäin luonnonkaunis paikka. Wikipidiasta lisäinfoa sitä janoaville. 

28/12-1/1/2009 Boracay

Sunnuntaina 28. päivä tapasimme lentokentällä neljä väsynyttä matkustajaa: Jenkki, Ulla, Toma ja Mari olivat matkustaneet jo yli 30 tuntia putkeen kahden pitkän vaihdon kautta Helsinki-Vantaalta Manilaan. Edessä oli kuitenkin vielä viimeinen rykäisy, tunnin paikallislento Caticlanin kentälle Boracayn saaren lähelle.

Boracay on Filippiinien lomapaikoista se kuuluisin, kansainvälisin ja varmaankin kalleinkin, jos ei yksittäisiä luksusresortteja lasketa. Saari on seitsemän kilometriä pitkä ja kapeimmillaan alle kilometrin leveä, eli ei hirveän iso alue. Täynnä hotelleja, ravintoloita ja baareja, on siellä myös 18-reikäinen golfkenttä. Saaren itä/luoteispuolella on isompi ja kuuluisampi White Beach, jota maailmankuuluksikin sanotaan. Tiedä häntä. Toisella puolella saarta on vähemmän kaunis kiteboardingiin ja purjelautailuun varattu Bulobog-beach. Sitä kutsuimme tuttavallisesti Paskabeachiksi koska saaren riittämättömästä jätevesikapasiteetista johtuen ilmeisen käsittelemätöntä jätettä lasketaan tuolla puolella saarta jonnekin mereen. Virtauksien ollessa sopivat Bulobogin rannassa tämä tuntuu ja "tuoksuu", ja aamun ensimmäiset merivedet suussa tuntuivat aina aika epämiellyttäviltä... Onneksi Tanduay desinfioi mieltä ja elimistöä.

Ekan päivän iltana ei paljon Boracaylla puuhailtu -- pikaiset uinnit ennen auringon laskua ja hedelmäshaket beachilla. Ja ruokaa. Seuraavana aamuna suuntasin itse heti Bulabogin rantaan kitehommia ihmettelemään. Sain Jenkin ja Tomankin messiin, ja hetken arpomisen jälkeen pojat aloittivat kiteboarding kurssin. Aluksi vain "kattellaan nyt" meiningillä mutta lopulta väänsivät siellä opettajan kolmena päivänä yhteensä kanssa täydet 12 tuntia ja saivat molemmat suoritettua IKO:n kiteboarder-tutkinnon.

Bulabogin beach on noin kilometrin mittainen, ja tällaiseen sesonkiaikaan täynni kiteboardereita. Parhaimmillaan/pahimmillaan ilmassa oli useita kymmeniä leijoja, maksimissaan jopa 50. Siinä oli vähän jo vaikea löytää omaa tilaansa... Onneksi aikaisin aamusta oli rauhallisempaa, ja niinpä keskitimme kite-touhut aamuun ja vähän iltapäivään. Tuli taas opittua ihan pirusti, pääsin jo aika hyvin ajamaan tuulta vasten eli luovimaan. Ja vähän sain otettua leijasta myös ilmoja, muutamat kerrat tietenkin täysin käteen ja kaatumiset mutta semi-hallitusti kuitenkin.

Kiteilyn lisäksi oli muitakin aktiviteetteja. Heti alkuun naiset bongasivat manikyyrimestan, jossa kävivät poikien ollessa leijoineen meressä. Toisena päivänä kävimme törkeän hyvässä Mongolialaisessa grillissä syömässä. Systeemi oli buffet siihen tyyliin että haettiin pitkästä pöydästä lautasellinen tavaraa (lihaa, erilaisia vihanneksia, mausteita, yrttejä, kastikkeita jne.) ja annettiin tämä kokille. Kokki sitten paistoi sapuskat wok-tyyliin ja tarjoilija toi pöytään. Etenkin parin kierroksen jälkeen kun alkoi enemmän ymmärtää mausteiden päälle oli todella hyvät pöperöt. Eikä voinut valittaa kun itse valitsi ja maustoi. ;)

Kolmantena päivänä teimme ensimmäisen "isomman" retken: vuokrasimme neljäksi tunniksi moottoriveneen (kuskeilla) ja kiersimme saaren. Näitä ja muita retkiä kaupattiin rannalla kokoajan välillä turhankin innokkaasti, eli helppo oli järjestää eikä hirveästi maksanut näin sesonkinakaan -- olisko ollut 2000 PHP paatin vuokra eli 5€ per naama. Toisella puolella saarta pääsimme koralliriutalle snorklaamaan, mutta mesta oli kyllä vähän pettymys. Oli aika aaltoista, eli snorklaus oli hankalaa kun vettä puski snorkkelista sisään. Lisäksi paikka oli vähän "keskellä" pienien saarien välissä -- rannoilla olisi ollut mielenkiintoisempia paikkoja mutta kaipa turistien polskiminen oli tarkoituksella rajattu aika pienelle alueelle. Näkyi kuitenkin paljon värikkäitä pikkukaloja, etenkin kun syötimme niitä leivällä. Alempana kuvei.

Snorklauspaikasta jatkoimme saaren toiseen päähän missä oli vähän "privaatimpi" ranta. Todella kaunis paikka, missä mukava vetää eväitä. Ja muutenkin oli kiva nähdä saarta ulkoapäin, jänniä kovertuneita kivirantoja joka puolella beach-osuuksien välissä.

Uudenvuodenaattona olimme varanneet "auringonlaskuristeilyn" pienellä trimaraanilla (eli normaalilla paikallisella bancalla). Keli ei valitettavasti sinä iltana osunut ihan nappiin, vaan oli pilvistä, sateista ja viileätä. Tuulipahan sentään komeasti ja saatiin kyllä aika kyytiä pienellä paatilla. Alla yksi video, jossa ehkä reissun komeimmat kastumiset. Samanmoiset kelit jatkuivat melkeinpä puoleenyöhän asti, jolloin vihdoin lakkasi satamasta. Biletunnelma oli kuitenkin aika rauhallinen, eli taisi "kylmyys" muihinkin osallistujiin vaikuttaa. Vaikka olihan sitä toki porukkaa koko rannan täydeltä liikkeellä ja monet paikat täynnä ihmisiä.

Ensimmäisenä päivänä vuotta 2009 nukuimme pitkään, pakkailimme ja lensimme iltapäivästä kohti Manilaa ja uusia seikkailuja. Niistä, eli Pinatubosta ja La Unionista, ensi blogikirjoituksessa, tämä alkaa jo olla enemmän novelli-mittainen... Ja meikkistä väsyttää.

 

Vene, joka vei Caticlanin kentältä Boracayn saarelle  |  Jenkki, Toma ja Frederic (aka "Reetu") - huomaa leijojen määrä taustalla!

 

Harjoittelua: Jenkki yrittää lentää, Reetu pitää kiinni  |  Asmo kiteilee

 

Lisää harjoittelua: Toman bodydragging esimerkki  |  Snorklaamassa näkyi kaloi

 

Veneen pohja, jalat ja kaloi  |  Toma syöttää fisui

 

Jenkkikin syöttää fisui  |  Meikkis ilmassa, jee! Ei mikään kovin muikea otos mutta pakko laittaa kun tässä taisin tokan kerran onnistua leijan avulla hyppäämään -- sentään reilun metrin ilmassa

 

Toma ajelee kitellä kuin vanha tekijä  |  Elimistön desinfiointi "paskabeachin" jälkeen

 

White beachin puolella menossa viileissä tunnelmissa purjehtimaan  |  Ilotulittei

Videota purhehtimasta. Pieni katamaraani meni todella vauhdikkaasti, ja välillä "hiukan" kastuttiin. Paitsi Thomas "Sveitsi", joka joutui siirtymään aina tuulen puolelle painoksi. Thomas kasteltiin jälkeenpäin "käsin" tasapuolisuuden nimissä.

Joululoma osa 2 - Manila ja Palawan

Höh, olen kolmatta päivää kipänä eikä ole ollut energiaa kirjoitella tätä vanhaakaan reissua ylös. Sain sunnuntaina sukellusreissulla Anilaossa jonkunmoisen mahaflunssan, nyt alkaa onneksi helpottamaan. Tästä viikonlopusta lisää juttua myöhemmin, nämä vanhemmat nyt ensin...

12/20-22 Manila

Manilassa lähinnä nukuimme ja tutustuimme vähän mun uuteen elinympäristöön. Mall of Asiassa piti tietenkin vaimon käydä shoppailemassa. Alun perin oli tarkoitus lähteä Puento Fuegoon tuohon parin tunnin matkan päähän ihmettelemään beach-ultimate turnausta, mutta eipä jaksettukaan vaan keskityttiin lepoon.

12/22-26 Palawan, Sabang ja Puerto Princesa

Tiistaina heti aamusta lähti sitten lento kohti Puerto Princesaa, Palawanin saaren pääkaupunkia. Sieltä kentältä meillä oli suoraan oma auto hakemassa meidän Daluyon resorttiin Sabangin kylään. Tie oli suurimmalta osalta ihan asfaltoitua, mutta hetkittäin aika rynkytystä myös.

Sabangissa olimme siis kolme päivää ja risat. Mainio moderni ja melkein länsimaalaiseen tasoon tehty resort kylässä jossa ei kovin kauaa ole vielä kännykkä toiminut ainakaan vuorokauden ympäri. Oli ilmastoinnit, uima-allas ja flatscreen-TV, joista tosin kahta jälkimmäistä emme käyttäneet ollenkaan.

Päivät meni suunnilleen niin että oli joku puolenpäivän reippailu/aktiviteetti, ja sen lisäksi makoilua, uintia ja vähän surffausta boogie-boardilla. Sabangin kylä on kuuluista lähellä sijaitsevasta maanalaisesta joesta. Joki jatkuu vetisenä 8.2 km, muodostaen kokonaisuudessaan 20 km pitkän tunnelin maan alla vedenrajasta vuorille asti. Kävimme joella opastetulla kanoottiretkellä 3 km päässä suuaukosta. Mielenkiintoisia ja isoja tippukivimuodostelmia täynnä oleva luola, ja paljon lepakkoja.

 

12/26-27 Puerto Princesa

Tapaninpäivänä aamusta suuntasimme jo takaisin Puerto Princesaan ja asetuimme leppoisaan Casa Lindaan. Iltapäiväksi lähdimme Honda Bayn saarille "islan hoppingiin"; vene ja kuskit vuokralle ja tutkiskelemaan lahden saaria. Loppujen lopuksi kävimme vain Snake Islandilla, missä pääsin myös vähän kiteboardailemaan. Olisi voinut olla mielummin koko päivä kuin vain iltapäivä aikaa, mukava siellä oli hengailla rauhallisissa ja kauniissa ympäristössä. Snorklaustakin olisi ollut kiva tuolla kokeilla.

Illalla vähän Puerto Princesan ravintolaelämää ja seuraavana päivänä vaimo kierteli jonkun verran paikallisia kauppoja. Itsellä oli silloin jonkunasteinen pikainen flunssa. Ja sitten iltapäivällä takaisin kohti Manilaa.

 

Turisti löhöää beachilla (älä huomaa mahaa)  |  Daluyon resort, tommosen yläkerrassa nukuimme

 

Lapset hakemassa kookoksia puusta (siellä oksistossa siis yksi jamppa)  |  Tommosilla boogie-boardeilla oli kiva surffata Sabangissa

 

Monitor Lizardeja näimme matkalla maanalaiselle joelle  |  Maanalaisen joen sisäänkäynti ja kanootei

 

Joelta kävelymatkalla takaisin hotlalle  |  Snake Island -- yksi Honda Bayn saarista

Joululoma, osa 1 - Hong Kong

Hengissä ollaan! Nyt voi varmaan huoletta aloittaa perinteisellä "onpas venähtänyt aikaa viimeisestä blogitekstistä". Oli edellisen tekstin jälkeen aika hulinaa lähinnä duunin ja kiteilyn parissa, ja lisäksi joulukuun 17. päivästä alkaen kolme viikkoa vähän parempaa tekemistä kuin blogin kirjoittelua koska oli loma ja vaimo täällä käymässä. Ja muitakin kavereita, muttei vielä tässä osiossa. Kirjoittelen tämän lomakertomuksen useammassa osassa, ei sitä muuten jaksa lukea Erkkikään. Eikä kirjoittaa. :)

12/17-20, Hong Kong

Loma alkoi siitä kun joulukuun 17. päivä nähtiin aamusta vaimon kanssa Hong Kongin lentokentällä. Fiilikset tietenkin ihan mahtavat kun ei oltu viiteen kuukauteen nähty kuin Skypen välityksellä. Hotelli oli Kowloonissa eli mantereen (ei Hong Kongin saaren) puolella, suhteellisen keskustassa. Olin saanut fribatutulta, joka on asunut pari vuotta Hong Kongissa, hyvän to-do listan perinteisistä turistijutuista pienellä paikallistwistillä. Siinä meni leppoisasti kolme päivää kierrellen kaupunkia, shoppaillen ja hyvistä ruoista nauttien.

Tarttui kantoon tuollainen Olympus 1030 SW -pokkarikamera hintaan 210 €, ymmärtääkseni ihan ok hinta vaikka paha sanoa koska kaupoissa oli aina tinkimisen varaa. 3.5 kertainen zoom, vesitiivis 10 metriin, pölytiivis ja kestää pudotuksen kahdesta metristä. Näkyy ehkä parempina kuvina blogissa, tosin ei tuon optiikka mikään äärettömän hyvä ole koska zoom on kokonaan rungon sisässä eli linssit on aika pienikokoiset. Valoisassa kuitenkin tulee mainioita kuvia ja kameraa pystyi rauhassa myöhemmin pitämään mukana beachillä. Taitaa muuten tässä olevat kuvat kaikki olla vielä kännykästä kotoisin.

Chrisin meilin pohjalta lista meidän tekemistä ja näkemistä jutuista:

1. Victoria Peak -- näköalatasanne vuoren päällä, jonne pääsee perinteisellä "raitiovaunulla". Upeat näkymät yli koko Hong Kongin. Täältä tulimme kävellen pientä kujaa pitkin alas Chrisin ehdotuksesta, hyvä twist perusturistimestalle. Siitä sitten Sohoon ja muualle ihmettelemään Hong Kongia.
   
2. Perinteisellä laivalla yli Kowloonista Hong Kongin saaren puolelle.
   
3. Mongkokin alueen iltamarkkinat. Halpoja kopiovaatteita, -kelloja yms., paljon ihmisiä ja näkemisen arvoinen härdelli.
   
4. Kondolihissi Big Buddhalle. Yllättävän luonnonkaunista aluetta ihan Hong Kongin keskustan lähellä. Superturistikohde, mutta kuitenkin viehättävä mesta. Täällä olisi ollut mukava tehdä pietä retkeilyä ihan kävellen, mutta ei ollut tällä kertaa aikaa.
5. Aqua -niminen ravintola josta isot näkymät suoraan kuuluistaan Hong Kongin saaren pilvenpiirtäjä silhuettiin ja valoshowhun. En kyllä saanut näyttämisen arvoisia kuvia siitä lasin läpi, harmi.
6. Chun King Mansions.  Yksi kortteli Kownloonissa, johon oli keskittynyt intialaisia, pakistanilaisia ja afrikkalaisia kauppiaita. Pieniä elektroniikkakrääsä yms. liikkeitä, ja hyvää intialaista ruokaa edullisesti.
   

Näkymä Victoria Peakin näköalatasanteelta  |  Katukahvilassa bissellä Mongkokin suunnalla (oli muuten 18 HDK eli 1,80 € tuo 680 ml bisse, ei paha!)

Iso Buddha ja turisti  |  Näkymä kabiinista, sama kaverinäkyy tuolla vuoren päällä

Hong Kong oli kyllä kiva paikka lomailla. Hintataso Suomeen verrattuna suhteellisen edullinen (missäpä nykyään ei olisi), metro ja bussit toimivat ja liikkuminen oli helppoa. Ja siistiä melkeinpä joka paikassa, etenkin näin Manilan jälkeen. Itse hengittelin kaupunki-ilmaa ihan fiiliksissä, mutta vaimo totesi että taitaa olla Turussa puhtaampaa. Se on niin suhteellista. :)

Hong Kongihan on kasa pilvenpiirtäjiä ja satamaa, 7 miljoonaa ihmistä erittäin pienellä maanpalasella. Makaon ja Monacon jälkeen kolmanneksi tiheiten asutettu valtio/alue. Vuoteen 1997 asti Iso-Britannian siirtomaa, ja nykyisin suhteellisen autonominen osa Kiinaa. Kaksikerroksisista busseista ja vääränpuoleisesta liikenteestä tunnistaa vielä edelliset isännät.

Ensi jaksossa sitten takaisin Filippiineille lomailun merkeissä. Joku päivä ensi viikolla jos vaikka jaksaisin kirjoitella taas. Muistakee kommentoida!

Makao, idän Las Vegas, ja tietty kiakkoo kans

Viime viikolla oli Makaossa Mobile Asia Congress -messut, jossa olin duunissa. Tulipa nähtyä taas uusi mielenkiintoinen kaupunki. Makao on ollut portugalilaisten hallitsema 1500-luvulta aina vuoteen 1999 asti, jolloin se siirrettiin autonomiseksi osaksi Kiinaa. Siellä on käytössä oma rahayksikkö ja myös paljolti omat lait, kuten Hong Kongissa lahden toisella puolella.

Makaota kutsutaan idän Las Vegasiksi, ja kaupunki on täynnä valtavia kasinoita joissa etenkin kiinalaiset käyvät häviämässä rahojaan. Ja koska Kiinasta on kyse, hommat tehdään tietenkin megaisosti. Messut järjestettiin Makaon Venetian hotellissa ja siellä kävellessä mietin että aika pitkiä matkoja tulee käveltyä ihan vaan hotellin sisällä. Lisäksi pelihalli tuntui törkeän isolta. Pitihän nämä faktat tarkistaa ja Wikipedia tietää kertoa etä hotelli on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi isoin rakennus ja siellä oleva kasino taasen pinta-alaltaan maailman isoin kasino. Eli tämä jättiläinen jättää Las Vegasin mestat taakseen. Ei ihme että tunui pikkuisen isommalta kuin Turun Börs ja Täyspotti!

Kokonaisuus on vielä tehty viimeistä piirtoa myöten ylilyövään pseudo-venetsialaiseen tyyliin -- lähes kaikissa katoissa on maalauksia ja kaikkialla kultaisia koristeluja. Erittäin kornia, mutta myös aika makeata. Toimisi varmasti paremmin jos ei olisi niin(kään) paljoa omaa kosketuspintaa eurooppalaiseen kulttuuriin, osaisi vaan nauttia fiiliksestä miettimättä yksityiskohtien ihanaa historiallista sekasotkua.

Portugalilaisten jäljiltä kaupungin vanha keskusta on kuin suoraan Etelä-Euroopasta. Kapeita kujia, pari/kolme kerroksisia taloja ja viehättävät kirkon rauniot portaineen, jonne ihmiset keräntyivät iltakävelylle ja me tietenkin pussikaljalle. Tällaista ei Filippiineillä ole.

Lähempänä vanhaa keskustaa oli myös mielenkiintoinen Grand Lisboa -hotelli, joka on 52 kerroksinen (258 metriä korkea) ja levenee ylöspäin. Ja tämän ympärillä kasinoita täynnä animoituja värivaloja. Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa...

Viime viikonloppuna oli taas ultimatea, tämän vuoden viimeinen turnaus Manila Spirits. Tällä kertaa kansainvälisiäkin joukkueita oli mukana, ainakin Japanista, Taiwanista, Kiinasta, Hong Kongista ja Sri Lankasta. Jotain porukkaa oli Kolumbiastakin yhdessä jengissä. Ihan hyvä meininki, semmoista ehkä Suomen sarjan tason pelaamista, voittajat Filippiinien maajoukkue varmaaan pärjäisi SMissä ehkä sijoille 3-5. Itse pelasin maajoukkueen kakkosjengissä, jäi vähän huono maku koska viimeisessä matsissa meni joukkuehenki ihan kuralle. Sitä ennen melkein tiputettiin ykkösmaajoukkue jatkosta, tilanteessa 9-8 (niille) tuli monta turn-overia josta kuitenkin lopulta veivät matsin 10-8. Olisi ollut aika pommi, harmi sinänsä. Toisaalta en usko että oltais pärjätty semifinaalissa eikä finaalissa. Tuossa pelissä pelattiin hyvin, mutta sen jälkeen otettiin pataan Taiwanin joukkueelta ihan huolella. Vaikeeta pelata joukkueena kun emme olleet treenanneet kauheasti yhdessä. Ja sitten meni vielä joukkueen sisäiseksi syyttelyksi, meidän kapteeni ei oikein osannut pysyä coolina.

Pelien jälkeen oli tietenkin bileet. Lauantaina vähän tylsemmät paikallisessa yökerhossa, ja sunnuntaina kentillä. Turnausmaksuun sisältyi suunnilleen rajaton määrä kaljaa ja giniä molemmissa kekkereissä. [huh huh]

Seuraavat pari viikonloppua olisi tarkoitus viettää trooppisissa vesissä leijan kanssa, siitä lisää myöhemmin.

 

Turistin takana vähän värivaloja (ei näytä tässä miltään mutta tuo pallo on noin 10 kerrosta korkea)  |  Kirkon raunioiden edessä sama turisti

 

Duunikaveri vanhan kaupungin kujalla  |  Paikallinen kalaravintola, ainekset akvaarioissa vielä elävinä eli ainakin tuoretta!

 

Venetsiassa? Eikun hotlassa sisällä, perusostari ja -kanaali -- osa gondolieereistä myös lauloi kuljettaessaan ihmisiä pitkin kanaalia!

 

Vähän huono laatuinen kuva, mutta kuvaa Makaota: Vasemmalla Grand Lisboa, oikealla valtavan hotellin rakennus työmaa. Ja lisäksi vettä ja isot sillat.   |   Ja yksi pakollinen fribakuva.

Kitee vai kiakkoo, kas siinä pulma...

Vähän tuossa jo päätin että keskityn kite touhuihin ja jätän ultimaten pelaamisen vähemmälle. Ei sitä viikonloppuisin millään kerkeä molempia. Parin viikon päästä on kuitenkin yhden viikonlopun Manila Spirits -turnaus, johon tulee ympäri Aasiaa joukkueita. En ensin aikonut pelata, mutta en sittenkään malta pysyä poissa kentiltä -- on se vaan niin mukavaa touhua ja leppoisaa porukkaa.

Meidän oma joukkue, TODA, ei tuonne saanut joukkuetta. Tänään olin Filippiinien maajoukkueen 2. joukkueen (vähän niinkuin 1. joukkue "leftovers" ja satunnaisia pelaajia) treeneissä "try out" meiningillä. Eilisistä fribatutun häiden jatkoista huolimatta (huuh) esitin tarpeeksi hyvää pelaamista ja kelpuuttivat mut porukkaan. Ihan kiva, tulossa parin viikon puristus vähän tiukempaa treenaamista. Ja vihdoin ihan kunnollisilla kentillä, ykkösmaajoukkueen kanssa.

Sen jälkeen sitten taas joka viikonloppu tarkoitus päästä kiteilemään. Tässä kuvia viime viikonlopulta Puerto Galerasta, Tabinaystä. Tutulla on tuolla rannalla talo, ja perjantaina ja lauantaina oli hyvää 10-15 solmun tuulta. Sujui mainiosti, ekaa kertaa ilman opettajaa.

Stefan and Jokes, my excellent kite caddies: Maraming salamat!

Kuvat: Jokes (Joanna Guillen)

 

Meikkis kantamassa 15 metrin leijaa  |  Minä ja mainio kite caddie Stefan

 

Leijan lähetys, minä vasemmalla vedessä ja Stefan pitää leijaa  |  Leija ilmassa, eikun vetämään!

 

Tabinayn beach oli ainoastaan mun käyttämä, mitä nyt yksittäisiä kävelijöitä oli rannalla

 

Lähitalojen lapset olivat vähän turhankin kiinnostuneita mun leijasta ja kamoista

Semmoinen firma kuin Finn Del toimittaa Manilaan (ja vähän muuallekin) suomalaisia elintarvikkeita. Jopa ruisleipää, vakuumipakattuna. Ja olis niillä Oltermanniakin. Mahtavaa, suomalaisen selviytymispaketti! Me likes!

Omilla kamoilla kiteä

Kiteboarding on ihan mahtava laji! Pääsin vihdoin sunnuntaina taas opettelemaan ja homma sujui suhteellisen hyvin. Meikkis on ihan fiilareissa.

Kohteena oli Calirayan tekojärvi Lagunan provinssissa parin tunnin ajomatkan päässä Manilasta. Järvi on muutaman sadan metrin korkeudella merenpinnasta ja siellä on hyvin tuulta koska tuuli pääsee puhaltamaan suhteellisen suoraan Tyyneltä Valtamereltä. Etenkin näillä paikkein vuotta alkavana Habagat-aikana, jolloin vallitseva tuuli on kaakosta.

Alueella on jonkun verran resortteja, mutta myös telttailupaikkoja. Yksi telttapaikoista on muodostunut purje- ja leijalautailijoiden (windsurfing, kiteboarding) vakiopaikaksi ja pääsin siellä kiteopettajan Jayn matkailuvaunuun punkkaamaan.

Ostin kuluneella viikolla omat kiteboarding kamat ja nyt siis ensi kertaa omilla laitteilla. Sain vanhoja malleja hyvään hintaan tutulta jampalta joka maahantuo kamoja. Ostin kaksi leijaa, 10 m^2 ja 15 m^2. Sunnuntaina tuli todettua että yhdistelmä toimi mulle ihan hyvin -- tuuli oli alussa noin 18 solmua ja sain 10 metrisestä tarpeksi tehoja. Sen kanssa oli kyllä muuten paljon ongelmia -- se on tyypiltään Bow kite (tai oikeastaan hybridi) enkä ollut tuollaista aiemmin lennättänyt. Lisäksi jostain syystä suoraan "pakasta" leija ei ollut lainkaan lennätettävissä, vaan jouduimme säätämään naruja paljon ennen kuin hommasta tuli mitään. Itse asiassa mun opettaja Jay sai leijan ekassa lennätyksessä tippumaan lujaa kiville, jolloin siihen tuli parin sentin reikä. Sitä varten on paikkausteippiä, eli ei hätää.

Tuulen asetuttua 10-15 solmun tuntumaan siirryin isompaan 15 metriseen leijaan, joka on perinteinen C-kite, samantapainen mitä käytimme kurssilla. Tämä leija tuntui heti alkuun luontevalta ja pääsin pienten testailujen jälkeen heti laudan päälle ja päästelin menemään muutaman sadan metrin vetoja järveä edestakaisin. Vastatuuleen luoviminen ei vielä suju, vaan ajauduin aika vahvasti aina tuulen mukana. Onneksi mestoilla oli apupoikia, jotka kävivät mut muutaman kerran hakemassa myötätuulen puolelta takaisin. :)

Leija pitää siis aina valita vallitsevan tuulen mukaan. Liian iso leija voi heittää lautailijan holtittomasti rantaan, mutta liian pienellä ei taas saa tarpeeksi tehoja jotta pääsisi veden pinnalle laudan kanssa. Tästä syystä yhdellä leijalla ei pärjää kaikissa keleissä, enemmän harrastavilla on yleensä kolme erikokoista leijaa eri tuulille. Kahdella pärjää kyllä aika pitkälle, tällöin ainoastaan aivan hiljaisissa tuulissa tai kunnon myrskyissä ei ole leijaa.

Mietin kotimatkalla että miksi kiteboarding on niin koukuttavan oloista. Osa syy on varmaan se että homma on todella haastavaa -- neljäntenä päivänä pääsin juuri ja juuri laudalle. Yksi kokenut jamppa sanoi sunnuntaina että pari vuotta menee ennen kuin touhusta pääsee kunnolla nauttimaan. Tiedä häntä, kyllä mulla kivaa oli vaikkei homma sen paremmin vielä sujukaan. Lisäksi ei tarvita koneita, vaan touhutaan tuulen kanssa. Lähivuosina vahvasti päätään nostanut sisäinen viherpiipertäjäni tykkää tästä ja jollain tapaa se tuo touhuun lisää hohtoa. Tarvitaan sopiva keli että voi ollenkaan harrastaa, mutta sopivassa kelissä luontoäiti antaa kaikki tarvittavat eväät touhuamiseen, kunhan kamat on kerran hankittu. Ja osaksi viehättää se että touhutaan laudan kanssa, eli lajilla on paljon samankaltaisuuksia wakeboardingiin ja lumilautailuun, jotka ovat molemmat lähellä sydäntä.

Tiedä häntä. Ensi perjantaina suuntaan Puerto Galeraan missä on tutun purjelautailijan talo suoraan rannalla jolle tämän kauden tuulen pitäisi hyvin osua. Eli odotettavissa toivottavasti koko pitkä viikonloppu (pe-ma) tiukkaa kiteboardingia! Tällä kertaa ilman opettajaa, saa nähdä mitä siitä tulee...

Toi eka valokuva on mukana sen takia että tuli vahvat déjà vu -fiilikset Nicaraguaan kun käväisin telttailualueen ulkopuolella hakemassa aamupalaa. Pieni kylä, yksinkertaisia taloja ihan tien vieressä, ja ainakin viidessä pienenpieni kauppa.

[Tulipa pitkä teksti. Kiitos kun jaksoit lukea. Ei kannattaisi ehkä ihan näin väsyneenä kirjoittaa, tai ainakaan suoraan julkaista tekstiä. :) ]

 

Leiripaikan ulkopuolella | "Kaliraya Surf Kamp" niemenkärki

 

Camping meininkiä. Taustalla näkyvää selkää pääsin menemään edestakaisin laudalla.

 

Porukkaa ja telttoja | Leijoja pumpattuina, keltainen on mun 15 m^2 ja punainen mun 10 m^2

 

Meikkiksen kamat: Valjaat ja Lauta  |  Kaksi leijaa ja niiden narut ja kapulat