Alkaa olo onneksi jo pahantua! Jätin tänään kyllä kitet ja ultimatepelit tänä viikonloppuna väliin mutta tänään ei oikeastaan enää flunssa tuntunut. Viikko siinä menikin kipeänä, nyt kauheat poltteet päästä kiteilemään. Toivottavasti ensi viikonloppuna homma onnistuu. Joululoma tunnelmiin...
Palawanista tuli oikeastaan vähän vähän kirjoitettua. Kyseessä siis iso ja aika erillinen saari Filippiinien luoteisosassa. Asukkaita on noin miljoona, ja asukastiheys vain viidenneksen Filippiinien keskiarvosta. Rauhallinen ja erittäin luonnonkaunis paikka. Wikipidiasta lisäinfoa sitä janoaville.
28/12-1/1/2009 Boracay
Sunnuntaina 28. päivä tapasimme lentokentällä neljä väsynyttä matkustajaa: Jenkki, Ulla, Toma ja Mari olivat matkustaneet jo yli 30 tuntia putkeen kahden pitkän vaihdon kautta Helsinki-Vantaalta Manilaan. Edessä oli kuitenkin vielä viimeinen rykäisy, tunnin paikallislento Caticlanin kentälle Boracayn saaren lähelle.
Boracay on Filippiinien lomapaikoista se kuuluisin, kansainvälisin ja varmaankin kalleinkin, jos ei yksittäisiä luksusresortteja lasketa. Saari on seitsemän kilometriä pitkä ja kapeimmillaan alle kilometrin leveä, eli ei hirveän iso alue. Täynnä hotelleja, ravintoloita ja baareja, on siellä myös 18-reikäinen golfkenttä. Saaren itä/luoteispuolella on isompi ja kuuluisampi White Beach, jota maailmankuuluksikin sanotaan. Tiedä häntä. Toisella puolella saarta on vähemmän kaunis kiteboardingiin ja purjelautailuun varattu Bulobog-beach. Sitä kutsuimme tuttavallisesti Paskabeachiksi koska saaren riittämättömästä jätevesikapasiteetista johtuen ilmeisen käsittelemätöntä jätettä lasketaan tuolla puolella saarta jonnekin mereen. Virtauksien ollessa sopivat Bulobogin rannassa tämä tuntuu ja "tuoksuu", ja aamun ensimmäiset merivedet suussa tuntuivat aina aika epämiellyttäviltä... Onneksi Tanduay desinfioi mieltä ja elimistöä.
Ekan päivän iltana ei paljon Boracaylla puuhailtu -- pikaiset uinnit ennen auringon laskua ja hedelmäshaket beachilla. Ja ruokaa. Seuraavana aamuna suuntasin itse heti Bulabogin rantaan kitehommia ihmettelemään. Sain Jenkin ja Tomankin messiin, ja hetken arpomisen jälkeen pojat aloittivat kiteboarding kurssin. Aluksi vain "kattellaan nyt" meiningillä mutta lopulta väänsivät siellä opettajan kolmena päivänä yhteensä kanssa täydet 12 tuntia ja saivat molemmat suoritettua IKO:n kiteboarder-tutkinnon.
Bulabogin beach on noin kilometrin mittainen, ja tällaiseen sesonkiaikaan täynni kiteboardereita. Parhaimmillaan/pahimmillaan ilmassa oli useita kymmeniä leijoja, maksimissaan jopa 50. Siinä oli vähän jo vaikea löytää omaa tilaansa... Onneksi aikaisin aamusta oli rauhallisempaa, ja niinpä keskitimme kite-touhut aamuun ja vähän iltapäivään. Tuli taas opittua ihan pirusti, pääsin jo aika hyvin ajamaan tuulta vasten eli luovimaan. Ja vähän sain otettua leijasta myös ilmoja, muutamat kerrat tietenkin täysin käteen ja kaatumiset mutta semi-hallitusti kuitenkin.
Kiteilyn lisäksi oli muitakin aktiviteetteja. Heti alkuun naiset bongasivat manikyyrimestan, jossa kävivät poikien ollessa leijoineen meressä. Toisena päivänä kävimme törkeän hyvässä Mongolialaisessa grillissä syömässä. Systeemi oli buffet siihen tyyliin että haettiin pitkästä pöydästä lautasellinen tavaraa (lihaa, erilaisia vihanneksia, mausteita, yrttejä, kastikkeita jne.) ja annettiin tämä kokille. Kokki sitten paistoi sapuskat wok-tyyliin ja tarjoilija toi pöytään. Etenkin parin kierroksen jälkeen kun alkoi enemmän ymmärtää mausteiden päälle oli todella hyvät pöperöt. Eikä voinut valittaa kun itse valitsi ja maustoi. ;)
Kolmantena päivänä teimme ensimmäisen "isomman" retken: vuokrasimme neljäksi tunniksi moottoriveneen (kuskeilla) ja kiersimme saaren. Näitä ja muita retkiä kaupattiin rannalla kokoajan välillä turhankin innokkaasti, eli helppo oli järjestää eikä hirveästi maksanut näin sesonkinakaan -- olisko ollut 2000 PHP paatin vuokra eli 5€ per naama. Toisella puolella saarta pääsimme koralliriutalle snorklaamaan, mutta mesta oli kyllä vähän pettymys. Oli aika aaltoista, eli snorklaus oli hankalaa kun vettä puski snorkkelista sisään. Lisäksi paikka oli vähän "keskellä" pienien saarien välissä -- rannoilla olisi ollut mielenkiintoisempia paikkoja mutta kaipa turistien polskiminen oli tarkoituksella rajattu aika pienelle alueelle. Näkyi kuitenkin paljon värikkäitä pikkukaloja, etenkin kun syötimme niitä leivällä. Alempana kuvei.
Snorklauspaikasta jatkoimme saaren toiseen päähän missä oli vähän "privaatimpi" ranta. Todella kaunis paikka, missä mukava vetää eväitä. Ja muutenkin oli kiva nähdä saarta ulkoapäin, jänniä kovertuneita kivirantoja joka puolella beach-osuuksien välissä.
Uudenvuodenaattona olimme varanneet "auringonlaskuristeilyn" pienellä trimaraanilla (eli normaalilla paikallisella bancalla). Keli ei valitettavasti sinä iltana osunut ihan nappiin, vaan oli pilvistä, sateista ja viileätä. Tuulipahan sentään komeasti ja saatiin kyllä aika kyytiä pienellä paatilla. Alla yksi video, jossa ehkä reissun komeimmat kastumiset. Samanmoiset kelit jatkuivat melkeinpä puoleenyöhän asti, jolloin vihdoin lakkasi satamasta. Biletunnelma oli kuitenkin aika rauhallinen, eli taisi "kylmyys" muihinkin osallistujiin vaikuttaa. Vaikka olihan sitä toki porukkaa koko rannan täydeltä liikkeellä ja monet paikat täynnä ihmisiä.
Ensimmäisenä päivänä vuotta 2009 nukuimme pitkään, pakkailimme ja lensimme iltapäivästä kohti Manilaa ja uusia seikkailuja. Niistä, eli Pinatubosta ja La Unionista, ensi blogikirjoituksessa, tämä alkaa jo olla enemmän novelli-mittainen... Ja meikkistä väsyttää.
Vene, joka vei Caticlanin kentältä Boracayn saarelle | Jenkki, Toma ja Frederic (aka "Reetu") - huomaa leijojen määrä taustalla!
Harjoittelua: Jenkki yrittää lentää, Reetu pitää kiinni | Asmo kiteilee
Lisää harjoittelua: Toman bodydragging esimerkki | Snorklaamassa näkyi kaloi
Veneen pohja, jalat ja kaloi | Toma syöttää fisui
Jenkkikin syöttää fisui | Meikkis ilmassa, jee! Ei mikään kovin muikea otos mutta pakko laittaa kun tässä taisin tokan kerran onnistua leijan avulla hyppäämään -- sentään reilun metrin ilmassa
Toma ajelee kitellä kuin vanha tekijä | Elimistön desinfiointi "paskabeachin" jälkeen
White beachin puolella menossa viileissä tunnelmissa purjehtimaan | Ilotulittei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti