Asmo @ Manila

Sukelluskuvei Anilaosta 17-18.1.

2009-01-30T00:48:00.006+08:00

Tuli tällaisia tuupittua Facebookkiin reissukavereiden pyynnöstä, laitan tännekin jakoon. Aika iso kasa kuvia, ei kovin valikoituja.

Facebook setti 1 (60 kuvaa)

Facebook setti 2 (9 kuvaa)

Noita pääsee siis katsomaan vaikkei omaa FB-tiliä olisikaan.

Ja bonuksena vielä videopätkä! Mun uusi kamera ottaa miniSD-kortilla vain 10 sekunnin pätkiä, joita otin tuolta aika monta. Yllättäen tämän prosessointi meni just niinkuin pitäisikin. Tältä sivulta löysin ohjeet joiden mukaan sain yhdistettyä videot suoraan yhdeksi pötköksi ilman uudelleen enkoodauksia tai muuta säätöä. Käskytin vaan että:

u:\Tools\MPlayer-1.0rc2\mencoder.exe -oac copy -ovc copy -o "Anilao_diving_combined.avi" P*.avi

...ja odottelin noin minuutin niin oli pätkä valmis koko 300+ MB komeudessaan. Noin siis menestyselokuvia editoidaan. :D

Mut niin, se video. Kandee ainakin 1:40 kohdasta katsoa "school of jacks" eli kalaparvi, mitä lie merkkiä. Komee ilmestys joka tapauksessa.

UPDATE: Niin ja ihan lopussa, noin 3:23:ssa, näkyy makeasti kun valkoinen "koralliviuhka" sulkeutuu. Taitaa yrittää ottaa pikkukaloja tms. kiinni ja laukeaa kun heilutan vettä siinä ympärillä.

Joululoma osa 3 - Vahvistuksen kanssa Boracaylle

2009-01-26T23:25:00.000+08:00

Alkaa olo onneksi jo pahantua! Jätin tänään kyllä kitet ja ultimatepelit tänä viikonloppuna väliin mutta tänään ei oikeastaan enää flunssa tuntunut. Viikko siinä menikin kipeänä, nyt kauheat poltteet päästä kiteilemään. Toivottavasti ensi viikonloppuna homma onnistuu. Joululoma tunnelmiin...

Palawanista tuli oikeastaan vähän vähän kirjoitettua. Kyseessä siis iso ja aika erillinen saari Filippiinien luoteisosassa. Asukkaita on noin miljoona, ja asukastiheys vain viidenneksen Filippiinien keskiarvosta. Rauhallinen ja erittäin luonnonkaunis paikka. Wikipidiasta lisäinfoa sitä janoaville.

28/12-1/1/2009 Boracay

Sunnuntaina 28. päivä tapasimme lentokentällä neljä väsynyttä matkustajaa: Jenkki, Ulla, Toma ja Mari olivat matkustaneet jo yli 30 tuntia putkeen kahden pitkän vaihdon kautta Helsinki-Vantaalta Manilaan. Edessä oli kuitenkin vielä viimeinen rykäisy, tunnin paikallislento Caticlanin kentälle Boracayn saaren lähelle.

Boracay on Filippiinien lomapaikoista se kuuluisin, kansainvälisin ja varmaankin kalleinkin, jos ei yksittäisiä luksusresortteja lasketa. Saari on seitsemän kilometriä pitkä ja kapeimmillaan alle kilometrin leveä, eli ei hirveän iso alue. Täynnä hotelleja, ravintoloita ja baareja, on siellä myös 18-reikäinen golfkenttä. Saaren itä/luoteispuolella on isompi ja kuuluisampi White Beach, jota maailmankuuluksikin sanotaan. Tiedä häntä. Toisella puolella saarta on vähemmän kaunis kiteboardingiin ja purjelautailuun varattu Bulobog-beach. Sitä kutsuimme tuttavallisesti Paskabeachiksi koska saaren riittämättömästä jätevesikapasiteetista johtuen ilmeisen käsittelemätöntä jätettä lasketaan tuolla puolella saarta jonnekin mereen. Virtauksien ollessa sopivat Bulobogin rannassa tämä tuntuu ja "tuoksuu", ja aamun ensimmäiset merivedet suussa tuntuivat aina aika epämiellyttäviltä... Onneksi Tanduay desinfioi mieltä ja elimistöä.

Ekan päivän iltana ei paljon Boracaylla puuhailtu -- pikaiset uinnit ennen auringon laskua ja hedelmäshaket beachilla. Ja ruokaa. Seuraavana aamuna suuntasin itse heti Bulabogin rantaan kitehommia ihmettelemään. Sain Jenkin ja Tomankin messiin, ja hetken arpomisen jälkeen pojat aloittivat kiteboarding kurssin. Aluksi vain "kattellaan nyt" meiningillä mutta lopulta väänsivät siellä opettajan kolmena päivänä yhteensä kanssa täydet 12 tuntia ja saivat molemmat suoritettua IKO:n kiteboarder-tutkinnon.

Bulabogin beach on noin kilometrin mittainen, ja tällaiseen sesonkiaikaan täynni kiteboardereita. Parhaimmillaan/pahimmillaan ilmassa oli useita kymmeniä leijoja, maksimissaan jopa 50. Siinä oli vähän jo vaikea löytää omaa tilaansa... Onneksi aikaisin aamusta oli rauhallisempaa, ja niinpä keskitimme kite-touhut aamuun ja vähän iltapäivään. Tuli taas opittua ihan pirusti, pääsin jo aika hyvin ajamaan tuulta vasten eli luovimaan. Ja vähän sain otettua leijasta myös ilmoja, muutamat kerrat tietenkin täysin käteen ja kaatumiset mutta semi-hallitusti kuitenkin.

Kiteilyn lisäksi oli muitakin aktiviteetteja. Heti alkuun naiset bongasivat manikyyrimestan, jossa kävivät poikien ollessa leijoineen meressä. Toisena päivänä kävimme törkeän hyvässä Mongolialaisessa grillissä syömässä. Systeemi oli buffet siihen tyyliin että haettiin pitkästä pöydästä lautasellinen tavaraa (lihaa, erilaisia vihanneksia, mausteita, yrttejä, kastikkeita jne.) ja annettiin tämä kokille. Kokki sitten paistoi sapuskat wok-tyyliin ja tarjoilija toi pöytään. Etenkin parin kierroksen jälkeen kun alkoi enemmän ymmärtää mausteiden päälle oli todella hyvät pöperöt. Eikä voinut valittaa kun itse valitsi ja maustoi. ;)

Kolmantena päivänä teimme ensimmäisen "isomman" retken: vuokrasimme neljäksi tunniksi moottoriveneen (kuskeilla) ja kiersimme saaren. Näitä ja muita retkiä kaupattiin rannalla kokoajan välillä turhankin innokkaasti, eli helppo oli järjestää eikä hirveästi maksanut näin sesonkinakaan -- olisko ollut 2000 PHP paatin vuokra eli 5€ per naama. Toisella puolella saarta pääsimme koralliriutalle snorklaamaan, mutta mesta oli kyllä vähän pettymys. Oli aika aaltoista, eli snorklaus oli hankalaa kun vettä puski snorkkelista sisään. Lisäksi paikka oli vähän "keskellä" pienien saarien välissä -- rannoilla olisi ollut mielenkiintoisempia paikkoja mutta kaipa turistien polskiminen oli tarkoituksella rajattu aika pienelle alueelle. Näkyi kuitenkin paljon värikkäitä pikkukaloja, etenkin kun syötimme niitä leivällä. Alempana kuvei.

Snorklauspaikasta jatkoimme saaren toiseen päähän missä oli vähän "privaatimpi" ranta. Todella kaunis paikka, missä mukava vetää eväitä. Ja muutenkin oli kiva nähdä saarta ulkoapäin, jänniä kovertuneita kivirantoja joka puolella beach-osuuksien välissä.

Uudenvuodenaattona olimme varanneet "auringonlaskuristeilyn" pienellä trimaraanilla (eli normaalilla paikallisella bancalla). Keli ei valitettavasti sinä iltana osunut ihan nappiin, vaan oli pilvistä, sateista ja viileätä. Tuulipahan sentään komeasti ja saatiin kyllä aika kyytiä pienellä paatilla. Alla yksi video, jossa ehkä reissun komeimmat kastumiset. Samanmoiset kelit jatkuivat melkeinpä puoleenyöhän asti, jolloin vihdoin lakkasi satamasta. Biletunnelma oli kuitenkin aika rauhallinen, eli taisi "kylmyys" muihinkin osallistujiin vaikuttaa. Vaikka olihan sitä toki porukkaa koko rannan täydeltä liikkeellä ja monet paikat täynnä ihmisiä.

Ensimmäisenä päivänä vuotta 2009 nukuimme pitkään, pakkailimme ja lensimme iltapäivästä kohti Manilaa ja uusia seikkailuja. Niistä, eli Pinatubosta ja La Unionista, ensi blogikirjoituksessa, tämä alkaa jo olla enemmän novelli-mittainen... Ja meikkistä väsyttää.

Vene, joka vei Caticlanin kentältä Boracayn saarelle | Jenkki, Toma ja Frederic (aka "Reetu") - huomaa leijojen määrä taustalla!

Harjoittelua: Jenkki yrittää lentää, Reetu pitää kiinni | Asmo kiteilee

Lisää harjoittelua: Toman bodydragging esimerkki | Snorklaamassa näkyi kaloi

Veneen pohja, jalat ja kaloi | Toma syöttää fisui

Jenkkikin syöttää fisui | Meikkis ilmassa, jee! Ei mikään kovin muikea otos mutta pakko laittaa kun tässä taisin tokan kerran onnistua leijan avulla hyppäämään -- sentään reilun metrin ilmassa

Toma ajelee kitellä kuin vanha tekijä | Elimistön desinfiointi "paskabeachin" jälkeen

White beachin puolella menossa viileissä tunnelmissa purjehtimaan | Ilotulittei

Videota purhehtimasta. Pieni katamaraani meni todella vauhdikkaasti, ja välillä "hiukan" kastuttiin. Paitsi Thomas "Sveitsi", joka joutui siirtymään aina tuulen puolelle painoksi. Thomas kasteltiin jälkeenpäin "käsin" tasapuolisuuden nimissä.

Joululoma osa 2 - Manila ja Palawan

2009-01-20T21:19:00.001+08:00

Höh, olen kolmatta päivää kipänä eikä ole ollut energiaa kirjoitella tätä vanhaakaan reissua ylös. Sain sunnuntaina sukellusreissulla Anilaossa jonkunmoisen mahaflunssan, nyt alkaa onneksi helpottamaan. Tästä viikonlopusta lisää juttua myöhemmin, nämä vanhemmat nyt ensin...

12/20-22 Manila

Manilassa lähinnä nukuimme ja tutustuimme vähän mun uuteen elinympäristöön. Mall of Asiassa piti tietenkin vaimon käydä shoppailemassa. Alun perin oli tarkoitus lähteä Puento Fuegoon tuohon parin tunnin matkan päähän ihmettelemään beach-ultimate turnausta, mutta eipä jaksettukaan vaan keskityttiin lepoon.

12/22-26 Palawan, Sabang ja Puerto Princesa

Tiistaina heti aamusta lähti sitten lento kohti Puerto Princesaa, Palawanin saaren pääkaupunkia. Sieltä kentältä meillä oli suoraan oma auto hakemassa meidän Daluyon resorttiin Sabangin kylään. Tie oli suurimmalta osalta ihan asfaltoitua, mutta hetkittäin aika rynkytystä myös.

Sabangissa olimme siis kolme päivää ja risat. Mainio moderni ja melkein länsimaalaiseen tasoon tehty resort kylässä jossa ei kovin kauaa ole vielä kännykkä toiminut ainakaan vuorokauden ympäri. Oli ilmastoinnit, uima-allas ja flatscreen-TV, joista tosin kahta jälkimmäistä emme käyttäneet ollenkaan.

Päivät meni suunnilleen niin että oli joku puolenpäivän reippailu/aktiviteetti, ja sen lisäksi makoilua, uintia ja vähän surffausta boogie-boardilla. Sabangin kylä on kuuluista lähellä sijaitsevasta maanalaisesta joesta. Joki jatkuu vetisenä 8.2 km, muodostaen kokonaisuudessaan 20 km pitkän tunnelin maan alla vedenrajasta vuorille asti. Kävimme joella opastetulla kanoottiretkellä 3 km päässä suuaukosta. Mielenkiintoisia ja isoja tippukivimuodostelmia täynnä oleva luola, ja paljon lepakkoja.

12/26-27 Puerto Princesa

Tapaninpäivänä aamusta suuntasimme jo takaisin Puerto Princesaan ja asetuimme leppoisaan Casa Lindaan. Iltapäiväksi lähdimme Honda Bayn saarille "islan hoppingiin"; vene ja kuskit vuokralle ja tutkiskelemaan lahden saaria. Loppujen lopuksi kävimme vain Snake Islandilla, missä pääsin myös vähän kiteboardailemaan. Olisi voinut olla mielummin koko päivä kuin vain iltapäivä aikaa, mukava siellä oli hengailla rauhallisissa ja kauniissa ympäristössä. Snorklaustakin olisi ollut kiva tuolla kokeilla.

Illalla vähän Puerto Princesan ravintolaelämää ja seuraavana päivänä vaimo kierteli jonkun verran paikallisia kauppoja. Itsellä oli silloin jonkunasteinen pikainen flunssa. Ja sitten iltapäivällä takaisin kohti Manilaa.

Turisti löhöää beachilla (älä huomaa mahaa) | Daluyon resort, tommosen yläkerrassa nukuimme

Lapset hakemassa kookoksia puusta (siellä oksistossa siis yksi jamppa) | Tommosilla boogie-boardeilla oli kiva surffata Sabangissa

Monitor Lizardeja näimme matkalla maanalaiselle joelle | Maanalaisen joen sisäänkäynti ja kanootei

Joelta kävelymatkalla takaisin hotlalle | Snake Island -- yksi Honda Bayn saarista

Joululoma, osa 1 - Hong Kong

2009-01-11T19:40:00.009+08:00

Hengissä ollaan! Nyt voi varmaan huoletta aloittaa perinteisellä "onpas venähtänyt aikaa viimeisestä blogitekstistä". Oli edellisen tekstin jälkeen aika hulinaa lähinnä duunin ja kiteilyn parissa, ja lisäksi joulukuun 17. päivästä alkaen kolme viikkoa vähän parempaa tekemistä kuin blogin kirjoittelua koska oli loma ja vaimo täällä käymässä. Ja muitakin kavereita, muttei vielä tässä osiossa. Kirjoittelen tämän lomakertomuksen useammassa osassa, ei sitä muuten jaksa lukea Erkkikään. Eikä kirjoittaa. :)

12/17-20, Hong Kong

Loma alkoi siitä kun joulukuun 17. päivä nähtiin aamusta vaimon kanssa Hong Kongin lentokentällä. Fiilikset tietenkin ihan mahtavat kun ei oltu viiteen kuukauteen nähty kuin Skypen välityksellä. Hotelli oli Kowloonissa eli mantereen (ei Hong Kongin saaren) puolella, suhteellisen keskustassa. Olin saanut fribatutulta, joka on asunut pari vuotta Hong Kongissa, hyvän to-do listan perinteisistä turistijutuista pienellä paikallistwistillä. Siinä meni leppoisasti kolme päivää kierrellen kaupunkia, shoppaillen ja hyvistä ruoista nauttien.

Tarttui kantoon tuollainen Olympus 1030 SW -pokkarikamera hintaan 210 €, ymmärtääkseni ihan ok hinta vaikka paha sanoa koska kaupoissa oli aina tinkimisen varaa. 3.5 kertainen zoom, vesitiivis 10 metriin, pölytiivis ja kestää pudotuksen kahdesta metristä. Näkyy ehkä parempina kuvina blogissa, tosin ei tuon optiikka mikään äärettömän hyvä ole koska zoom on kokonaan rungon sisässä eli linssit on aika pienikokoiset. Valoisassa kuitenkin tulee mainioita kuvia ja kameraa pystyi rauhassa myöhemmin pitämään mukana beachillä. Taitaa muuten tässä olevat kuvat kaikki olla vielä kännykästä kotoisin.

Chrisin meilin pohjalta lista meidän tekemistä ja näkemistä jutuista:

Victoria Peak -- näköalatasanne vuoren päällä, jonne pääsee perinteisellä "raitiovaunulla". Upeat näkymät yli koko Hong Kongin. Täältä tulimme kävellen pientä kujaa pitkin alas Chrisin ehdotuksesta, hyvä twist perusturistimestalle. Siitä sitten Sohoon ja muualle ihmettelemään Hong Kongia.
Perinteisellä laivalla yli Kowloonista Hong Kongin saaren puolelle.
Mongkokin alueen iltamarkkinat. Halpoja kopiovaatteita, -kelloja yms., paljon ihmisiä ja näkemisen arvoinen härdelli.
Kondolihissi Big Buddhalle. Yllättävän luonnonkaunista aluetta ihan Hong Kongin keskustan lähellä. Superturistikohde, mutta kuitenkin viehättävä mesta. Täällä olisi ollut mukava tehdä pietä retkeilyä ihan kävellen, mutta ei ollut tällä kertaa aikaa.
Aqua -niminen ravintola josta isot näkymät suoraan kuuluistaan Hong Kongin saaren pilvenpiirtäjä silhuettiin ja valoshowhun. En kyllä saanut näyttämisen arvoisia kuvia siitä lasin läpi, harmi.
Chun King Mansions. Yksi kortteli Kownloonissa, johon oli keskittynyt intialaisia, pakistanilaisia ja afrikkalaisia kauppiaita. Pieniä elektroniikkakrääsä yms. liikkeitä, ja hyvää intialaista ruokaa edullisesti.

Näkymä Victoria Peakin näköalatasanteelta | Katukahvilassa bissellä Mongkokin suunnalla (oli muuten 18 HDK eli 1,80 € tuo 680 ml bisse, ei paha!)

Iso Buddha ja turisti | Näkymä kabiinista, sama kaverinäkyy tuolla vuoren päällä

Hong Kong oli kyllä kiva paikka lomailla. Hintataso Suomeen verrattuna suhteellisen edullinen (missäpä nykyään ei olisi), metro ja bussit toimivat ja liikkuminen oli helppoa. Ja siistiä melkeinpä joka paikassa, etenkin näin Manilan jälkeen. Itse hengittelin kaupunki-ilmaa ihan fiiliksissä, mutta vaimo totesi että taitaa olla Turussa puhtaampaa. Se on niin suhteellista. :)

Hong Kongihan on kasa pilvenpiirtäjiä ja satamaa, 7 miljoonaa ihmistä erittäin pienellä maanpalasella. Makaon ja Monacon jälkeen kolmanneksi tiheiten asutettu valtio/alue. Vuoteen 1997 asti Iso-Britannian siirtomaa, ja nykyisin suhteellisen autonominen osa Kiinaa. Kaksikerroksisista busseista ja vääränpuoleisesta liikenteestä tunnistaa vielä edelliset isännät.

Ensi jaksossa sitten takaisin Filippiineille lomailun merkeissä. Joku päivä ensi viikolla jos vaikka jaksaisin kirjoitella taas. Muistakee kommentoida!

Makao, idän Las Vegas, ja tietty kiakkoo kans

2008-11-25T21:42:00.007+08:00

Viime viikolla oli Makaossa Mobile Asia Congress -messut, jossa olin duunissa. Tulipa nähtyä taas uusi mielenkiintoinen kaupunki. Makao on ollut portugalilaisten hallitsema 1500-luvulta aina vuoteen 1999 asti, jolloin se siirrettiin autonomiseksi osaksi Kiinaa. Siellä on käytössä oma rahayksikkö ja myös paljolti omat lait, kuten Hong Kongissa lahden toisella puolella.

Makaota kutsutaan idän Las Vegasiksi, ja kaupunki on täynnä valtavia kasinoita joissa etenkin kiinalaiset käyvät häviämässä rahojaan. Ja koska Kiinasta on kyse, hommat tehdään tietenkin megaisosti. Messut järjestettiin Makaon Venetian hotellissa ja siellä kävellessä mietin että aika pitkiä matkoja tulee käveltyä ihan vaan hotellin sisällä. Lisäksi pelihalli tuntui törkeän isolta. Pitihän nämä faktat tarkistaa ja Wikipedia tietää kertoa etä hotelli on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi isoin rakennus ja siellä oleva kasino taasen pinta-alaltaan maailman isoin kasino. Eli tämä jättiläinen jättää Las Vegasin mestat taakseen. Ei ihme että tunui pikkuisen isommalta kuin Turun Börs ja Täyspotti!

Kokonaisuus on vielä tehty viimeistä piirtoa myöten ylilyövään pseudo-venetsialaiseen tyyliin -- lähes kaikissa katoissa on maalauksia ja kaikkialla kultaisia koristeluja. Erittäin kornia, mutta myös aika makeata. Toimisi varmasti paremmin jos ei olisi niin(kään) paljoa omaa kosketuspintaa eurooppalaiseen kulttuuriin, osaisi vaan nauttia fiiliksestä miettimättä yksityiskohtien ihanaa historiallista sekasotkua.

Portugalilaisten jäljiltä kaupungin vanha keskusta on kuin suoraan Etelä-Euroopasta. Kapeita kujia, pari/kolme kerroksisia taloja ja viehättävät kirkon rauniot portaineen, jonne ihmiset keräntyivät iltakävelylle ja me tietenkin pussikaljalle. Tällaista ei Filippiineillä ole.

Lähempänä vanhaa keskustaa oli myös mielenkiintoinen Grand Lisboa -hotelli, joka on 52 kerroksinen (258 metriä korkea) ja levenee ylöspäin. Ja tämän ympärillä kasinoita täynnä animoituja värivaloja. Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa...

Viime viikonloppuna oli taas ultimatea, tämän vuoden viimeinen turnaus Manila Spirits. Tällä kertaa kansainvälisiäkin joukkueita oli mukana, ainakin Japanista, Taiwanista, Kiinasta, Hong Kongista ja Sri Lankasta. Jotain porukkaa oli Kolumbiastakin yhdessä jengissä. Ihan hyvä meininki, semmoista ehkä Suomen sarjan tason pelaamista, voittajat Filippiinien maajoukkue varmaaan pärjäisi SMissä ehkä sijoille 3-5. Itse pelasin maajoukkueen kakkosjengissä, jäi vähän huono maku koska viimeisessä matsissa meni joukkuehenki ihan kuralle. Sitä ennen melkein tiputettiin ykkösmaajoukkue jatkosta, tilanteessa 9-8 (niille) tuli monta turn-overia josta kuitenkin lopulta veivät matsin 10-8. Olisi ollut aika pommi, harmi sinänsä. Toisaalta en usko että oltais pärjätty semifinaalissa eikä finaalissa. Tuossa pelissä pelattiin hyvin, mutta sen jälkeen otettiin pataan Taiwanin joukkueelta ihan huolella. Vaikeeta pelata joukkueena kun emme olleet treenanneet kauheasti yhdessä. Ja sitten meni vielä joukkueen sisäiseksi syyttelyksi, meidän kapteeni ei oikein osannut pysyä coolina.

Pelien jälkeen oli tietenkin bileet. Lauantaina vähän tylsemmät paikallisessa yökerhossa, ja sunnuntaina kentillä. Turnausmaksuun sisältyi suunnilleen rajaton määrä kaljaa ja giniä molemmissa kekkereissä. [huh huh]

Seuraavat pari viikonloppua olisi tarkoitus viettää trooppisissa vesissä leijan kanssa, siitä lisää myöhemmin.

Turistin takana vähän värivaloja (ei näytä tässä miltään mutta tuo pallo on noin 10 kerrosta korkea) | Kirkon raunioiden edessä sama turisti

Duunikaveri vanhan kaupungin kujalla | Paikallinen kalaravintola, ainekset akvaarioissa vielä elävinä eli ainakin tuoretta!

Venetsiassa? Eikun hotlassa sisällä, perusostari ja -kanaali -- osa gondolieereistä myös lauloi kuljettaessaan ihmisiä pitkin kanaalia!

Vähän huono laatuinen kuva, mutta kuvaa Makaota: Vasemmalla Grand Lisboa, oikealla valtavan hotellin rakennus työmaa. Ja lisäksi vettä ja isot sillat. | Ja yksi pakollinen fribakuva.

Kitee vai kiakkoo, kas siinä pulma...

2008-11-09T21:26:00.005+08:00

Vähän tuossa jo päätin että keskityn kite touhuihin ja jätän ultimaten pelaamisen vähemmälle. Ei sitä viikonloppuisin millään kerkeä molempia. Parin viikon päästä on kuitenkin yhden viikonlopun Manila Spirits -turnaus, johon tulee ympäri Aasiaa joukkueita. En ensin aikonut pelata, mutta en sittenkään malta pysyä poissa kentiltä -- on se vaan niin mukavaa touhua ja leppoisaa porukkaa.

Meidän oma joukkue, TODA, ei tuonne saanut joukkuetta. Tänään olin Filippiinien maajoukkueen 2. joukkueen (vähän niinkuin 1. joukkue "leftovers" ja satunnaisia pelaajia) treeneissä "try out" meiningillä. Eilisistä fribatutun häiden jatkoista huolimatta (huuh) esitin tarpeeksi hyvää pelaamista ja kelpuuttivat mut porukkaan. Ihan kiva, tulossa parin viikon puristus vähän tiukempaa treenaamista. Ja vihdoin ihan kunnollisilla kentillä, ykkösmaajoukkueen kanssa.

Sen jälkeen sitten taas joka viikonloppu tarkoitus päästä kiteilemään. Tässä kuvia viime viikonlopulta Puerto Galerasta, Tabinaystä. Tutulla on tuolla rannalla talo, ja perjantaina ja lauantaina oli hyvää 10-15 solmun tuulta. Sujui mainiosti, ekaa kertaa ilman opettajaa.

Stefan and Jokes, my excellent kite caddies: Maraming salamat!

Kuvat: Jokes (Joanna Guillen)

Meikkis kantamassa 15 metrin leijaa | Minä ja mainio kite caddie Stefan

Leijan lähetys, minä vasemmalla vedessä ja Stefan pitää leijaa | Leija ilmassa, eikun vetämään!

Tabinayn beach oli ainoastaan mun käyttämä, mitä nyt yksittäisiä kävelijöitä oli rannalla

Lähitalojen lapset olivat vähän turhankin kiinnostuneita mun leijasta ja kamoista

Semmoinen firma kuin Finn Del toimittaa Manilaan (ja vähän muuallekin) suomalaisia elintarvikkeita. Jopa ruisleipää, vakuumipakattuna. Ja olis niillä Oltermanniakin. Mahtavaa, suomalaisen selviytymispaketti! Me likes!

Omilla kamoilla kiteä

2008-10-28T22:45:00.009+08:00

Kiteboarding on ihan mahtava laji! Pääsin vihdoin sunnuntaina taas opettelemaan ja homma sujui suhteellisen hyvin. Meikkis on ihan fiilareissa.

Kohteena oli Calirayan tekojärvi Lagunan provinssissa parin tunnin ajomatkan päässä Manilasta. Järvi on muutaman sadan metrin korkeudella merenpinnasta ja siellä on hyvin tuulta koska tuuli pääsee puhaltamaan suhteellisen suoraan Tyyneltä Valtamereltä. Etenkin näillä paikkein vuotta alkavana Habagat-aikana, jolloin vallitseva tuuli on kaakosta.

Alueella on jonkun verran resortteja, mutta myös telttailupaikkoja. Yksi telttapaikoista on muodostunut purje- ja leijalautailijoiden (windsurfing, kiteboarding) vakiopaikaksi ja pääsin siellä kiteopettajan Jayn matkailuvaunuun punkkaamaan.

Ostin kuluneella viikolla omat kiteboarding kamat ja nyt siis ensi kertaa omilla laitteilla. Sain vanhoja malleja hyvään hintaan tutulta jampalta joka maahantuo kamoja. Ostin kaksi leijaa, 10 m^2 ja 15 m^2. Sunnuntaina tuli todettua että yhdistelmä toimi mulle ihan hyvin -- tuuli oli alussa noin 18 solmua ja sain 10 metrisestä tarpeksi tehoja. Sen kanssa oli kyllä muuten paljon ongelmia -- se on tyypiltään Bow kite (tai oikeastaan hybridi) enkä ollut tuollaista aiemmin lennättänyt. Lisäksi jostain syystä suoraan "pakasta" leija ei ollut lainkaan lennätettävissä, vaan jouduimme säätämään naruja paljon ennen kuin hommasta tuli mitään. Itse asiassa mun opettaja Jay sai leijan ekassa lennätyksessä tippumaan lujaa kiville, jolloin siihen tuli parin sentin reikä. Sitä varten on paikkausteippiä, eli ei hätää.

Tuulen asetuttua 10-15 solmun tuntumaan siirryin isompaan 15 metriseen leijaan, joka on perinteinen C-kite, samantapainen mitä käytimme kurssilla. Tämä leija tuntui heti alkuun luontevalta ja pääsin pienten testailujen jälkeen heti laudan päälle ja päästelin menemään muutaman sadan metrin vetoja järveä edestakaisin. Vastatuuleen luoviminen ei vielä suju, vaan ajauduin aika vahvasti aina tuulen mukana. Onneksi mestoilla oli apupoikia, jotka kävivät mut muutaman kerran hakemassa myötätuulen puolelta takaisin. :)

Leija pitää siis aina valita vallitsevan tuulen mukaan. Liian iso leija voi heittää lautailijan holtittomasti rantaan, mutta liian pienellä ei taas saa tarpeeksi tehoja jotta pääsisi veden pinnalle laudan kanssa. Tästä syystä yhdellä leijalla ei pärjää kaikissa keleissä, enemmän harrastavilla on yleensä kolme erikokoista leijaa eri tuulille. Kahdella pärjää kyllä aika pitkälle, tällöin ainoastaan aivan hiljaisissa tuulissa tai kunnon myrskyissä ei ole leijaa.

Mietin kotimatkalla että miksi kiteboarding on niin koukuttavan oloista. Osa syy on varmaan se että homma on todella haastavaa -- neljäntenä päivänä pääsin juuri ja juuri laudalle. Yksi kokenut jamppa sanoi sunnuntaina että pari vuotta menee ennen kuin touhusta pääsee kunnolla nauttimaan. Tiedä häntä, kyllä mulla kivaa oli vaikkei homma sen paremmin vielä sujukaan. Lisäksi ei tarvita koneita, vaan touhutaan tuulen kanssa. Lähivuosina vahvasti päätään nostanut sisäinen viherpiipertäjäni tykkää tästä ja jollain tapaa se tuo touhuun lisää hohtoa. Tarvitaan sopiva keli että voi ollenkaan harrastaa, mutta sopivassa kelissä luontoäiti antaa kaikki tarvittavat eväät touhuamiseen, kunhan kamat on kerran hankittu. Ja osaksi viehättää se että touhutaan laudan kanssa, eli lajilla on paljon samankaltaisuuksia wakeboardingiin ja lumilautailuun, jotka ovat molemmat lähellä sydäntä.

Tiedä häntä. Ensi perjantaina suuntaan Puerto Galeraan missä on tutun purjelautailijan talo suoraan rannalla jolle tämän kauden tuulen pitäisi hyvin osua. Eli odotettavissa toivottavasti koko pitkä viikonloppu (pe-ma) tiukkaa kiteboardingia! Tällä kertaa ilman opettajaa, saa nähdä mitä siitä tulee...

Toi eka valokuva on mukana sen takia että tuli vahvat déjà vu -fiilikset Nicaraguaan kun käväisin telttailualueen ulkopuolella hakemassa aamupalaa. Pieni kylä, yksinkertaisia taloja ihan tien vieressä, ja ainakin viidessä pienenpieni kauppa.

[Tulipa pitkä teksti. Kiitos kun jaksoit lukea. Ei kannattaisi ehkä ihan näin väsyneenä kirjoittaa, tai ainakaan suoraan julkaista tekstiä. :) ]

Leiripaikan ulkopuolella | "Kaliraya Surf Kamp" niemenkärki

Camping meininkiä. Taustalla näkyvää selkää pääsin menemään edestakaisin laudalla.

Porukkaa ja telttoja | Leijoja pumpattuina, keltainen on mun 15 m^2 ja punainen mun 10 m^2

Meikkiksen kamat: Valjaat ja Lauta | Kaksi leijaa ja niiden narut ja kapulat

Hopee ei oo häpee, kunhan on kekkerit

2008-10-13T19:32:00.008+08:00

Viimeiset neljä viikonloppua on taas pelattu paikallista ultimate-sarjaa, tällä kertaa all-mens eli erikseen naisten ja miesten sarjat. Viime lauantaina oli finaalit, jotka pelattiin normaaleina pudotuspeleinä 8 joukkueen kesken. Eka matsi oli helppo B-sarjan nousijajoukkuetta vastaan. Sitten vastaan tuli puolittain "masters-joukkue" Lolos (suora käännös: papat), jolle aiemmin sarjassa hävisimme tiukasti. Hyvällä innolla ja vedolla selkeä voitto myös heistä ja finaaliin Alabangin joukkuetta vastaan.

Finaali eteni aika pitkälti piste pisteeltä tasoissa. Pistekattona 15, ja lopulta olimme tilanteessa 14-14. Peli alkoi ilmeisesti vähän myöhässä ja eteni sen verran hitaasti että kello lähestyi 18:aa, mikä tarkoittaa täällä sitä että tulee pilkkopimeä (noin vartin aikana). Siksi lopussa paljon tyhmiä pudotuksia pimeyden takia ja vastustajalta ainakin yksi täysin turha virhe-huuto meidän tehdessä voittomaalin. Lopulta Alabang sai tehtyä pisteen ja voitti mestaruuden. Vähän huono maku jäi molemmille joukkueille huonoista huudoista...

Pelien jälkeen oli tietenkin bileet, jossa oli luonnollisesti hyvä meininki niinkuin ultimate kekkereissä aina! Mahdolliset epäpurat kentältä sovittiin San Miguelillä skoolaten. Suomalaiset eksoottiset "ikkuna", "heittokalastus" ja "riverdance" muuvit saivat tanssilattialla ansaitsemaansa huomiota. (Jenkki, mä unohdin esitellä sen Gimmelin, eli leksauksen kakkosvaiheen. Höh. Joku toinen kerta.)

Yksi juttu, mitä en ainakaan muista Suomesta, on se että täällä tulee aina päivän viimeisten pelien aikana jopa kymmenen "injury"-huutoa lihaskramppien takia. Etenkin puolustus saa näillä hyökkäyksen flown katkaistua, lepuutettua ja asetuttua. Joko Suomessa on ihmisillä harvemmin kramppeja, tai sitten niistä ei huudeta injuryä. Ehkä säännöissä on myös jotain pykäliä tätä vastaan, pitää yrittää tutustua.

Sunnuntaina kokoonnuimme joukkueen kanssa jenkki expat Jasonin luo uima-allashengailun, kevyen koripallon, syömisen, juomisen ja Wiin merkeissä. Sanalla sanoen mitä mainioin viikonloppu. Ai niin, sunnuntaina oli mun synttäritkin. Ja musta tuli eno! WAU!

Kuvat: Tisha Mae (eka kuva), Roxy Lu (muut)

Vaihto-"penkillä" chillausta | Asmo, Andy ja Rafa vaihdossa

Wendel (meidän valmentaja) ja meikkis | Pettyneitä häviäjiä pimeässä illassa

Seuraavana päivänä lauantain kämejä jo naurettiin porukalla Jasonin luona. Etenkin sitä kun mä tiputin maalialueella helpohkon kätsin! D'oh. Oli mulla yksi komea onnistunut huckikin kyllä.

Hengissä! Liikenteestä, leijoista, pampas-ruåtsista ja kielloista

2008-10-07T18:36:00.006+08:00

Rakas päiväkirja...

Nokkelimmat jo 29. päivän päivityksestä arvasivat: Selvisin hengissä autolla Manilan liikenteessä! Manilan ulkopuolella oli helppo ajaa, koska ajoin Filippiinien selkeimpiä ja uusimpia moottoriteitä, mutta täällä Metro Manilan alueella sai kyllä ajaa aika erilaisella taktiikalla kuin mihin Suomessa oli tottunut. Jonkun verran olin aiemmin istunut täällä autossa pelkääjän paikalla ja oli käsitys miten homma toimii. Paikalliset kuskit eivät paljon peileihin katso, joten kaikkeen kannattaa olla varautunut. Lisäksi esim. bussit kääntyvät leppoisasti isomman oikeudella kolmea kaistaa käyttäen ja muun liikenteen pysäyttäen. Eli katse eteenpäin ja silmät auki. Huomasin myös että oli selkeyttävä ajaa keskustassa inan nopeammin kuin muu liikenne, jolloin on kokoajan "ohituksessa" eikä tarvitse arpoa takaa tulevia autoja. Nopeudet täällä on keskustassa varsin maltillisia, harvoin edes 50 km/h, eikä kyllä moottoriteilläkään kukaan kauhean lujaa aja.

Eksyin aika totaalisesti yöllä kun tulin takaisin Manilaan. Oli mulla vähän karttoja, mutta ei se ollut ihan niin helppoa pimeässä ja kun kyltit on vähän mitä sattuu. Ei siinä sen ihmeempää; pysähdyin ja soitin pomolle, sain ohjeet ja löysin kotiin.

Kiteboarding kurssin kolman päivä tuli suoritettua ja olen nyt IKO:n lisensoima kiteboardailailija (?). Tuuli oli Subicissa hyvä ja pääsin useampaan kertaan laudan päälle tyyliin 100-150 metrin ajaksi. Matkaa lähinnä rajoitti se, että tuli liian lähelle rantaa, koska en vielä osaa luovia tuulta vasten. Muutamaan otteeseen otin lähdössä leijasta vähän liikaa tehoja ja lensin metrikaupalla vaakatasossa eteenpäin laudan jäädessä jonnekin taakse. :) Hauskaa touhua!

Pari kuvaa edellisestä kitesessiosta. Manfred, jonka kanssa suoritan kurssia, on muuten 68-vuotias. Ei hassumpi ikä aloittaa kiteboarding! Muuten Manfred harrastaa paljon purjelautailua, tuo itse asiassa maahan purjelautailu- ja kiteboardingkamoja.

Frederic (ope), Asmo ja Manfred (kamu) | Meikkis lekottelee pelastautumisasennossa

Vitsi kun tulee pitkä teksti, mutta kirjoitanpa nyt kun innostuin. Tässä pari kuvaa paikallisesta "metrosta" -- täällä on kaksi tupaten täyttä linjaa kevyitä paikallisjunia jotka menevät maantason yläpuolella. Varsin mukava ja nopea tapa liikkua, etenkin verrattuna ruuhka-aikana taksiin tai autoon. Nämä kuvat on otettu matkalla kotiin katsomasta suomalaista elokuvaa! Ja vieläpä lähes pelkästään komealla pampas-ruåtsilla puhuttua. :) Näyttivät Colorado Avenueta Eurooppalaisen elokuvan Cine Europe -festareilla, ja pitihän sitä tietenkin viedä paikallinen kaveri katsomaan suomalaista kulttuuria. Roxy jopa tykkäsi leffasta, tai sitten valehteli uskottavasti.

Turisti MRT:ssä | Näkymä MRT:n ikkunasta Pasig joelle

Mulla on eri mälsä taloyhtiö. Jokaiseen kämppään jaettiin tämä kiertokirje, jossa nimenomaisesti kielltään lamppujen, tonikalapurkkien, tupakantumppien, karamellipaperien, paperin, kondomien jne. heittäminen ikkunasta. Aika reiluu, ei tääl kans mitää kivaa saa tedä!

Auringon lasku toimiston katolta (28. kerros) | Kaiken kivan kieltävä lappunen

Autoilua Manilassa ja muualla

2008-09-26T23:07:00.005+08:00

Välillä etukäteistekstiä tavallisen "olin tuossa viimeviikonloppuna.."-höpinän sijaan. Huomenna menen taas Subiciin, mutta tällä kertaa ei ole autollisia lähtijöitä, joten vuokrasin kiesin. Vähän jännittää, liikenne on täällä varsin kaoottista koto-Suomeen verrattuna. Onneksi enin matka selkeää moottoritietä, kunhan pääsee aamulla vaan ulos Manilasta niin kyllä se siitä.

Karttoja on tutkittu ja jopa vähensin lompakosta valmiiksi rahat muutamaan sataan pesoon. Eli jos tulee poliisin kanssa jotain sanomista (esim. siksi että töppäilee, tai siksi että näyttää poliisin silmissä rahakkaalta pokalta), niin voi heittää neuvotteluna että "OK, ota kaikki, enempää ei ole".

Tommonen pieni Toyota Vios, todella basic basic. Melkein uusi (vuoden/pari), mutta ei esim. keskuslukitusta, takalasinpyyhkijää eikä sähköikkunoita ~~eikä trippimittaria~~*. 2000 PHP / päivä, noin 30 € siis. Varmasti jonkun auton olis halvemmallakin saanut, en niin hirveästi jaksanut tutkiskella.

Tankkaamassa kävin äsken, enkä vielä törmännyt kehenkään! Parin kilometrin lenkin sain tehdä yhdessä kohtaa kyllä että pääsin kääntymään vasemmalle...

*) Päivitys 29.9.: Oli siinä trippimittari, en vaan tajunnut ensin mistä sen sai näkyviin.

Vedenalaisia kuvia Anilaosta

2008-09-22T21:00:00.000+08:00

Menneenä viikonloppuna olin taas Subicissa kiteboarding-kurssia tekemässä. Tällä kertaa meitä opetti Belgiasta kotoisin oleva Frederic, mainio jamppa. Ihan putkeen ei mennyt tälläkään kertaa säiden suhteen, koska vain lauantaina oli tuulta ja sunnuntaina emme päässeet kuin vähän harjoittelemaan kelluttelua leijan kanssa ja muita pelastautumisjuttuja. Lauantaina kuitenkin peuhattiin koko päivä leijan kanssa vedessä ja kyllähän se vähän jo alkoi sujua. Seuraavaksi yrittämään laudan päälle, ehkä jo ensi viikonloppuna. Tänään tietenkin ainakin Manilassa on tuullut oikein kunnolla, semmoista se on kun joutuu toimistolla könyämään niin heti puskee kite-kelejä!

Subicista jotain kuvia tulossa, mutta niitä ennen sukelluskurssikaverin Genie Ranadan kuvia Anilaosta veden alta ja vähän päältäkin. Mietin tuon jälkeen että olishan sitä kiva olla omakin kamera vedenalaisia kuvia varten, saisi muistoja talteen ihan eri tavalla. Ehkä tulee hankittua, kun nyt pääsisi taas sukeltamaankin!

Ryhmän sukeltajia tutkimassa pohjan koralliriuttaa | Meikkis poseeraa ilman maskia

Jee, tuo keltaräpyläinen on minä! | Kaikenlaisia värikkäitä kaloja oli pällisteltävänä

Sukeltajia nousemassa pintaan, meikkis roikkumassa Banka veneen ponttoonissa | Kalaparvi ja sukeltaja

Koralliriuttaa ja kaloja, tässä näkyy vähän jo eri värejä korallissa | Meikkiksellä kaikki ok, kuten merkkikieli kertoo

Kuvat: Genie Ranada

Pikaisesti Manilan nähtävyyksiä

2008-09-19T22:43:00.000+08:00

Onpas taas vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi tuli kirjoiteltua. Tämä teksti oli vähän niinkuin "unohtunut" julkaisemattomana, menkööt jakeluun näin pari viikkoa jälkijunassa. Huomenna ja sunnuntaina yritetään taas kitekurssia, siitä siis lisää ensi viikolla...

Sukellusmestoilta Anilaosta lähdimme Oskun kanssa maanantaina heti ensimmäisen sukelluksen jälkeen ammusella. Päivällä Manilassa kävimme katsomassa vähän paikallisia nähtävyyksiä. Taksilla ajettiin ensin rannan näköalareittiä Rizal-puistoon. Ihan kaunis ja hyvin hoidettu iso puisto tuolla Manilan lahden rannalla. Mikäs siellä ollessa kun keli oli mukava ja puistossa oli paljon ihmisiä piknikillä ja muuten vaan hengailemassa. Puiston nimi on José Rizalin mukaan, Wikipediassa lisäinfoa.

Tuolta kävelimme lähellä olevaan Intramuroksen kaupunginosaan, joka on 1500-luvun muureineen yksi harvoista (ehkä ainoa?) Manilan historiallisista nähtävyyksistä. Muureja ympäröivät vallihaudat on täytetty ja alueelle on rakennettu golf-kenttä. Matkalla tuli hyvä esimerkki megakaupungin kontrasteista: Golf kentän aidan ulkopuolella oli varsin siisti kukitettu pieni puisto, jonka käyttäjiä ainakin meidän sinne sattuessamme olivat pelkästään paikalliset liimaa imppaavat ihmiset. Ja heti ristikkoaidan takana hyväosaiset lämivät palloa.

Intramuroksen muurit olivat ihan vaikuttavat, kymmenisen metriä leveät, paikoitellen parikin kymmentä. Alue on 67 hehtaaria, joten muurin pituus kokonaisuudessaan noin 3 km, jos matematiikkani ei pahasti petä. Alueella on paljon kouluja ja vastaavia, mutta myös epämääräisiä kujia ja ihan joka paikkaan ei pimeän tullen halunnut enää mennä. Rakennuskanta muurien sisällä on myöskin monimuotoista, sisältäen iloisessa sekasotkussa kaikkien vuosikymmenien taloja. Toisin sanoen alue voisi olla vaikuttavampikin, muttei hassumpi näinkään.

Rizal-puistossa ja Intramuroksen muurilla

Sukelluskurssi Anilaossa

2008-09-07T20:26:00.010+08:00

Kitekurssin jälkeinen viikolla tuli melkeinpä kiire: Seuraavana viikonloppuna oli veli tulossa käymään ja sukeltamaan piti päästä, mutta sukelluskurssia olin vasta vähän aloittanut. Illat menivät siis uima-altaalla sukelluslaitteisiin tutustuessa ja etenkin erilaisiin yllättäviin tilanteisiin totuttelemisessa. Esimerkiksi siihen että joutuu "lainaamaan" ilmaa toisen laitteista ja että saa kaikki laitteet säädettyä käyttökuntoon myös veden alla. Mun aikataululla ei kauheasti teoriaa käyty läpi, mutta ihan hyvän tuntuman sain laitteisiin. Muut kurssilaiset olivat käyneet muutaman teorialuennon jo ennen kuin aloitin.

Osku tuli tänne perjantai-iltana ja lauantaiaamusta oli heti 05:00 lähtö kohti Anilaon kylän lähellä olevaa Planet Dive -nimistä sukellusresorttia. Mulla oli lauantaina ja sunnuntaina kurssiin liittyviä sukelluksia. Ensin ihan snorklausta ja märkäpuvun kanssa sopivien painojen testaamista painovyöhön; tarkoitus on että pääsee alaspäin mutta ettei uppoa turhan tehokkaasti. Lauantaina tehtiin lisäksi kaksi rannasta lähtenyttä laitesukellusta, lähinnä totuteltiin kontrolloimaan omaa kellumista hengityksen ja ilmaliivin kanssa. Sunnuntaina tehtiin yhteensä neljä sukellusta, ensimmäinen rannasta mutta kaksi seuraavaa ihan "oikeita sukelluksia" veneellä. Viimeinen vielä illalla Oskun kanssa rannasta koralliriutale.

Maanantaina teimme aamusta vielä reissun viimeisen ja parhaan sukelluksen. Mun kurssilaiset lähtivät kotiin sunnuntaina, eikä aamusta aikaisin ollut sukelluskeikalle muita kuin minä, Osku ja paikallinen "Dive Master", eli pienellä ryhmällä mentiin. Tällä sukelluksella oli todella komeita vedenalaisia maisemia, kävimme maksimissaan 35 metrissä ja näimme mm. vajaan metrin kokoisen merikilpikonnan. Näkyvyys kokoajan noin 20 metriä, tarkoittaen siis sitä että 20 metrin päästä vielä tyyliin tunnistaa kasvoja. Haita ei valitettavasti nähty, sellaisia 1,5 metrisiä riuttahaita olisi tuolla mahdollista päästä näkemään.

Kokonaisuutena mainio reissu ja upeat paikat. Heti resortin edessä avautui koralliriuttaa, näkyvyys oli veden alla 10-20 metriä ja vedenlämpö 29 astetta eli palella ei tarvinnut missään vaiheessa! Märkäpukuna riitti mainiosti ohut 3 millinen ja yksi sen eduista oli ettei aurinko päässyt polttamaan ihoa. Ja lisäksi koralliriutoilla erittäin paljon värikkäitä ja mielenkiintoisia kaloja ja korallieläimiä.

Laitan jakoon myöhemmin myös kurssikaverin vedenalaisia kuvia, jahka tulevat kehityksestä. Sitä odotellessa Oskun ottamaa dokumentaatiota sukellusreissusta:

Sukellurkurssi nousee vedestä rannalle iltasella ja lähtee aamulla veneellä kohti sukellusmestoja

Pari kuvaa sukellusta edeltävästä briefingistä, jälkimmäisessä mun kurssilaisia.

Tässä resortin laituri sekä suuri valkoinen valas näyttämässä että kaikki on ok ennen veteen menoa

Aurinko laskee resortissa ja turisti ostaa matkajuotavaa Batangasin linja-autoasemalla

Kuvat: Osmo Soinio

Epäonnistunut kiteboarding-kurssi

2008-08-28T22:30:00.004+08:00

Viime viikonloppuna (tästä on muuten tullut ihan vakioavaus, sinänsä luonnollista kun viikot hengaan lähinnä toimistolla niin ei ole niistä paljon blogitettavaa) oli vihdoin kauan odotettu kiteboarding-kurssi. Meitä oli minä ja pari paikallista tuttua sekä opettaja, ja lähdimme jo aikaisin lauantaiaamusta kohti Subicia. Lajista täysin tietämättömille lisätietoa esim. Wikipediasta, oikeastaan kitesurfing on tämä laji missä vedessä olisi tarkoitus edetä laudan päällä leijan voimalla, mutta kiteboarding on täällä lähinnä käytetty sana.

Lauantaina tuulta ei heti aamusta ollut, mutta tiesimme että Subicissa on tällä hetkellä vallitsevana "thermal wind" eli lämpötilan noustessa tuulikin nousee. Aamupalat napaan ja odottamaan rannalle. Ja tulihan sitä tuulta, ei hirveän tasaista eikä kovaa, mutta riittävä. Aluksi lennätimme pieniä (1 m^2 ja 1.5 m^2) harjoitusleijoja ja harjoittelimme yleistä leijatuntumaa. Ohjaus toimii siten, että kaksi narua on kiinni leijan eri päissä, ja näistä vetämällä saadaan leijaa kääntymään eri suuntiin. Ei siis ihan helppoa, periaatteessa leijaa lennätetään kokoajan suunnilleen kahdeksikon muotoista rataa ja haetaan radan muodon kautta leijasta voimaa ja sille suuntaa.

Leijalajeille on, kuten sukellukselle, oma kattojärjestönsä IKO jonka alkeiskurssi pitää käydä ennen kuin esim. saa vuokrata välineitä. Ihan järkevä, sillä yli 10 m^2 leijalla ja etenkin sen naruilla saa aikaan pahaa jälkeä jos törmäilee muihin rannallaolijoihin tai jos vedättää itsensä päin palmua/taloa/tms. Kolmen päivän peruskurssin tarkoitus on antaa tarvittavat taidot että voi yksin alkaa harjoittelemaan lisää -- pääsee laudan päälle ja osaa suunnilleen vetää itseään kahteen suuntaan laudan eri kanteilla.

Harjoitteluleijan jälkeen siirryttiin kunnon varusteisiin, esin 8 m^2 ja sitten 14 m^2 leijan pariin. Ensin tietenkin opeteltiin narujen säätö ja muu leijan käyttöönotto. Loppuvaiheessa sitten kävelimme veteen noin 50-100m päähän rannasta ja vedimme leijan voimalla itsemme rantaan. "Bodydragging". Vaikka tuuli oli rauhallinen, niin ihan pirusti tuollaisesta leijasta tuli halutessa voimaa!

Kuvat: Mainio kite-opettajamme Mark Antonio.

Leijan pumppaus menossa..
.

Ja sitten levitetään narut hiekalle järjestykseen. Huomatkaa taustalla joku Jenkkien sotalaiva, Subicissa ei siis enää Jenkkien tukikohtaa mutta taisivat pysähtyä vähän "viihteelle".

Seuraavana päivänä oli tarkoitus opetella leijan lähetystä ja muuta, ja vihdoin päästä laudan päälle. Mutta ei onnistunut: Päivä oli pilvinen eikä tuulta tullut huolellisesta odottamisesta huolimatta. Joskus iltapäivästä kyllästyimme odottamaan ja lähdimme käymään läheisessä surffaajien suosimassa paikassa länsirannikolla, eli Etelä-Kiinan meren rannalla. Vajaan tunnin matka oli tuonne Subicista, ja siellä oli kymmeniä surffaajia, komea ranta ja kirkas vesi (toisin kuin Subicissa). Aallot eivät enää meidän saapuessa olleet parhaimmillaan, mutta tuli vähän testattua Stand Up Paddlle boardia (SUP). Näitä oli tutulla oli pari mukana, koska hän maahantuo tuulisurffi- ja lainelautailukamoja. SUP on kuin todella iso aaltosurffilauta, jolla voi myös tuulisurffata, ja tosiaan siis meloa. Ajatus on että melomallakin pystyy ottamaan aaltoja.

Asmo ja George häviävät kaukaisuuteen SUPien päällä.

Asmo yrittää epätoivoisesti saada aaltoja muiden surffaajien keskellä. Ei kauhean onnistuneesti.

Vielä oli kolmaskin päivä varattuna leijatouhuihin, mutta eipä se tuuli vieläkään tullut. Tuli siis hengattua Subicin rannassa ja vähän melottua vielä lisää. Semmoista se taitaa olla kun on tuulesta riippuvainen laji. Tosin nyt ei täällä ihan paras sesonki, kuulemma marraskuusta maaliskuuhun on esim. Boracayn saarella noin 9 päivää kymmenestä mainio tuuli kiteboardingiin. Eli ei muuta kuin uutta matoa koukkuun myöhemmin, tämä viikko on mennyt sukelluskurssin parissa...

Uutisointia pahoista hengistä

2008-08-25T20:50:00.003+08:00

Filippiineillä on taikausko yhä voimissaan. Tässä yksi maan suurimmista sanomalehdistä raportoi siitä miten pahat henget häiritsevät koulun oppilaita: ‘Evil spirits’ attack 5 more students in Calapan City. Tekstissä on kyllä käytetty lainausmerkkejä viittauksissa henkiin ja niiden tekoihin, mutta ei Suomessa taitaisi päästä Hesariin (saati sitten laatulehtien aatelistoon kuuluvaan Tusariin).

(Pasille kiitos vinkistä!)

Urbaania golfharjoittelua

2008-08-21T21:22:00.000+08:00

Viime sunnuntaina oli ohjelmassa lähinnä ultimatefinaalibileistä selviämistä. Sen verran oli kuitenkin energiaa, että päätin lähteä katsastamaan tuossa ihan muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan golfharjoittelupaikan. Enpä ollut tällaisessa ennen käynyt, kyseessä siis tällainen 100 jaardia pitkä verkoilla eristetty alue, johon lämitään palloja kahdesta kerroksesta. Ihan leppoisasti siinä meni tunti svingiä hioessa. Oli muuten toka kerta kun koskin kolopallomailoihin täällä ollessani.

Alakerrassa oli lisäksi korealaistyylinen kylpylä, kävin katsastamassa sen mutta en vielä kylpemässä. Pitää varmaan sinnekin joku kerta mennä.

Näkymä parkkipaikalta, verkot siis viritetty parkkipaikan päälle ja keskellä kuvassa näkyy lyöntipaikat

Tässä ensimmäisen kerroksen lyöntipaikalta näkymä

Tämmöinen laita oli joka paikalla antamassa palloja -- ei tarvitse itse kurotella vaan sai vain painaa mailalla nappia ja kone antaa uuden pallon joko tiin päälle tai matolle. Army golf klubin rangella näiden laitteiden tilalla oli tosin pallopoika/tyttö.

Näkymä "rangelle". Aika urbaania kolopalloa.

TODA on Filippiinien toiseksi paras ultimatejoukkue!

2008-08-17T21:03:00.012+08:00

Nyt viikonloppuna oli Monsoon Leaguen neljäs ja viimeinen osaturnaus. Systeemi on sellainen, että A-poolia (kovin sarja) pelaa 10 joukkuetta ja ensin pelataan täysi round-robin kolmena yhden päivän turnauksena. Tämän jälkeen sitten kahdeksan parasta joukkuetta pelaa loppusarjan pudotuspeleinä eli kolme ottelua. Alkusarja siis rankkaa vain kaksi joukkuetta pois loppupeleistä ja vaikuttaa seedingeihin, eli viimeisenä päivänä mikä vaan on mahdollista.

Pelit on täällä muuten vähän lyhyempiä kuin Suomessa, pistekatto 13 ja aika raja kai 60 tai 70 min, eli siksi kolme peliä päivässä on vielä ihan tehtävissä.

Mun joukkue, TODA, on vasta viime vuonna noussut A-sarjaan ja pyörinyt sijoilla 5-8. Kolme kuukautta sitten joukkue sai ulkopuolisen kokeneen valmentajan, ja taso on tasaisesti noussut -- alkusarjassa taisimme saada kaksikin uutta päänahkaa ja pelasimme myös kolme viimeistä sarjaa voittanutta Sunken Pleasurea vastaan tasaisen matsin.

Finaalipäivän ensimmäinen matsi oli turhankin helppo, vastustaja oli jostain syystä saanut paikalle vain 8 pelaajaa ja heidän tärkein (ainoa) pelinrakentajansa puuttui. Voitimme löysän matsin 13-3, joten seurava matsi sijoista 1-4.

Sarjan nimi (monsuuni) tuli todistettua kun ensimmäisen matsin jälkeen alkoi salamoida ja sataa. Vettä tuli todella huolella -- meillä on kaksi telttakatosta joiden alla periaatteessa pysyi kuivana, mutta hetken päästä nurmikolla oli vettä jo nilkkaan asti! Eli sukat ei "ihan" pysynyt kuivana. Reilun tunnin värjöttelyn jälkeen sade väheni ja lopulta loppui, mutta kentät olivat vieläkin uima-allaskunnossa. Koska jengi kuitenkin oli paikalla ja finaalibileet illaksi varattu, päätettiin pelata ylimmät sijoitusottelut loppuun ja siirtää vain alemmat sarjat seuraavalle viikonlopulle. Nurmikko tietenkin menee ihan kuralle (sananmukaisesti) kun vesikelissä pelataan, mutta ilmeisesti pooloklubi on tottunut korjaamaan kenttäänsä -- myös aikaisempana viikonloppuna saimme pelata vaikka oli märkää.

TODA-pelaajia könyämässä telttakatoksen alla

Päivitys 19.8.: Pari Tisha Mae Dimayan ottamaa vetisempää kuvaa:

Siis pelaamaan kuravelliin. Toiseen matsiin vastaan tuli tuo melkeinpä mystinen Sunken Pleasure, joka ei viimeisissä sarjoissa ollut hävinnyt yhtään peliä. Löysimme erittäin hyvän pelivireen ja matsi eteni tasaisena puoliajalle -- olisko ollut 7-6 siinä vaiheessa meille. Se on jännää miten joukkue vaan joskus toimii -- positiivinen vire leviää kaikkiin pelaajiin ja tulee hyviä suorituksia, vähän virheitä ja rentoa pelaamista. Toisella puoliajalla saimme vielä jopa lisättyä tehoa ja voitimme ajan loputtua 10-7. Makea fiilis, tuli itsekin pelattua hyvin ja muistoihin tallentui pysyvästi yksi dyykkikatko ja pari makeaa maalia. Etenkin muut TODAlaiset olivat aika ekstaasissa koska vielä hetki sitten katsoivat SP:n tyyppejä ihaillen ylöspäin.

Finaaliin meitä vastaan tuli Askalz, jossa valmentajammekin pelaa. Aikaisemmassa sarjamatsissa saimme tästä joukkueesta yllätysvoiton, yksi uusista päänahoista, muistaakseni jopa suhteellisen selvästi. Valitettavasti tähän matsiin emme saaneet kunnon virettä missään vaiheessa. Olisko ollut syynä väsymys, finaalijännitys ("finaalipelejä oppii pelaamaan vain pelaamalla finaaleja") vai mikä lie. Tuli takkiin 13-7, eli loppusijoitus sarjassa toinen.

Illalla oli koko ultimate-kansan finaalibileet, joissa oli mitä mainioin systeemi: Sarjamaksu sisältää bileiden sisäänpääsyn ja siellä sopivan määrän drinkkilippuja! Olisko ollut 4 per henkilö, mutta oli paljon ihmisiä jotka eivät olleet paikalla eli lippuja oli paikallaolleille tarjolla riittävästi. Hyvät bileet joka tapauksessa, mitäpä muuta voi odottaa kun on ravintola täynnä pelaajia ja tarjolla myös mekaaninen härkä. :)

Kyllä ultimate vaan on mukavaa!

Ensi viikonloppuna sitten eri harratuksiin: Vihdoin vedetään kiteboarding kurssi, Subicissa. Sitä seuraavana tulee veli käymään ja pitäisi mennä sukeltamaan. Tästä syystä sillä viikolla siis edessä sukelluskurssi koska en ole aikaisemmin sukeltanut eikä mulla ole mitään vaadittavia lisenssejä.

Päivitys 20.8., pari kuvaa voittoisasta joukkueestamme:

Minä, rikollinen

2008-08-06T21:48:00.000+08:00

[Höh, tähän ei ole nyt heittää mitään komeita kuvia, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa heti kun on vielä tuoreessa muistissa]

Tiistaina eli eilen oli taas treenit Legaspin puistossa noin vartin kävelymatkan päässä kotoa etelään. Joskus kymmenen jälkeen lähdin sieltä kävelemään kotiin ja törmäsin Ayala Avenuen ja Rufinon kulmassa samaan ongelmaan kuin aina aikaisemminkin treeneistä tullessani: Ayalan ali kulkevat kävelyväylät suljetaan tuossa risteyksessä ilmeisesti ilta kymmeneltä. Ratkaisu oli sama kuin ennenkin, eli aidan yli kadulle, tyynesti kadun yli autojen välistä ja toisella puolella taas aidan yli jalkakäytävälle.

Jo keskitasanteella odotellessani huomasin ohitse ajaneen poliisiauton, joka vieläpä pysähtyi risteyksen toisella puolella. Vähän aavistalin pahaa, mutta en tuossa vaiheessa ajatellut asiaa sen enempää. Kadun ylitettyäni huomasin posiiliauton ajavan Rufinoa pitkin yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Busted. (Muka-)Tyynesti kävelin Ministoppiin (paikallinen R-kioski) ostamaan juotavaa ja kun tulin ulos hiljainen ja hiukan hämmentyneen oloinen poliisisetä katseli minua, kysyi sitten henkkareita ja pyysi tulemaan sisään poliisiautoon. Höpötti lisäksi jotain siitä miten jaywalking on täällä rikos tai rike tai mikä olikaan termi, ja siitä miten pitäisi lähteä poliisiasemalle.

Aika hämmentävää kun kuitenkin tiesin että Filippiineillä kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää. Poliisiauto oli kyllä ihan vakuuttavan näköinen ja tapahtumapaikka oli turvallinen Salcedon alue. Siispä ajokortti poliisisedälle ja auton takapenkille istumaan.

Autossa oli vielä toinen poliisi, joka oli selvästä puheliaampi ja muun muassa kyseli mistä olen kotoisin. Suomalaista ajokorttia vähän ihmettelivät, etenkin sitä että se on vuoteen 2049 asti voimassa, mutta hyväksyivät kuitenkin että tuo kortti olisi kelpo ID.

Autossa sain kuulla vähän lisää lämmitystä: Jaywalkingista saa ainakin viikon mitä lie linnaa/kansalaispalvelusta/tms. Ajoimme samalla eteenpäin, ilmeisesti muka kohti poliisiasemaa. Yhdessä kulmassa joku auto ajoi väärään suuntaan yksisuuntaista, jolloin pysähdyimme ja kuskina ollut poliisi lähti sakottamaan tätä uutta uhria. Pelkääjänpaikalla istuneen kanssa juttelimme mukavia, ja selitin ultimatesta. Kaveri tiesi lajin ja oli itse pelannut lentopalloa nuorempana. Kuulemma koriksen ja futiksen lisäksi iso laji täällä. Lisäksi vielä kyseli että ymmärsinkö rikkeeni, ja kertoi että sakko siitä on Makatissa 2000 PHP (30 EUR, erittäin iso raha täällä -- perusduunarille melkein viikon palkka). Mainitsi myös että 2500 PHP oli sakko törppöilleelle kuskille eli "kakkosuhrille". Otti nimen, syntymäajan ja osoitteen ylös.

En ihan tarkkaan muista miten keskustelu eteni kuskin palattua autoon, tuliko aloite minulta vai poliiseilta, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että sakon voisi hoitaa myös paikan päällä ja jättää poliisiasemakeikan väliin. Olin kuullut juttuja siitä että näin homma täällä yleensä etenee, joten osasin odottaa tätä käännettä. Yhtäkkiä kaveri joka tapauksessa antoi takapenkille jonkunlaisen vihon, jonka välissä oli mun ajokortti, ja sanoi että laita rahat siihen ja ota korttisi. Kaivoin lompakon ja totesin että hitto, mulla on vain 1000 PHP:n seteli ja pikkurahoja, yhteensä reilut 1100 PHP. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin riittävästi, sillä kaveri sanoi huolestuneseen kyselyyni että "it's ok". Löin rahat vihon väliin ja lupasivat heittää minut kotiin. Pääsin siis loppumatkan oikein poliisikyydillä, välillä jopa vähän töräytettiin pillejäkin että saatiin tilaa.

Komea kyyti suoraan kotiovelle, ja tarjosivat vesipullonkin kun olin kovasti janoinen.

Jälkeenpäin keskustelin asiasta täällä pidempään pyörineiden kanssa, ja sain kuulla että 1200 meni aikalailla yläkanttiin. Ilmeisesti kuitenkin sakkosumma, 2000 PHP, oli ihan todellinen tässä kaupungissa (Makati on yksi osa Metro Manilaa) -- viereisissä kaupungeissa se olisi ollut kertaluokkaa pienempi. Joka tapauksessa 200-500 PHP olisi kai sopiva summa sakon "suoramaksuun".

Poliisit sitten jakavat päivän saldon keskenään, ja jyvittävät osan suoraan pomolleen, joka jyvittää taas osan eteenpäin. Ja sakottaa kannattaa tietenkin tällaisia länsimaalaisennäköisiä kavereita, joilla todennäköisesti on rahaa mukana ja jotka eivät turhaan lähde tinkaamaan. Jos ryhtyisi hankalaksi, niin luultavasti joutuisi sinne poliisiasemalle maksamaan sakkoa, ja ainakin autokuskit joutuvat usean päivän pakollisiin seminaareihin oppimaan rötökistään. Tietenkin kaikille helpompaa maksaa paikan päällä -- poliisit itsekin olisivat tuon ajan poissa varsinaisesta bisneksenteosta.

Taas kerran: Vähän eri meininki kuin Suomessa. Taitaisi olla lahjontaa ja rikollista. Tai on varmasti periaatteessa täälläkin, mutta osa normaalia touhua.

Kierrätys à la Philippines

2008-08-05T18:56:00.000+08:00

Tuossa aikaisemmin kommenteissa oli keskustelua kierrätyksestä Filippiineillä. Silloin mainitsin tämän julisteen meidän rappukäytävän seinällä, siinä kohdassa mihin roskat jätetään. Nyt vasta myöhemmin huomasin mitä mielenkiintoista tuossa lukee, hassua miten en viimeksi tajunnut koko asiaa. Tuossa keskellä:

"You do not only reduce the 8,000 tons of garbage per day that pollutes our environment...
you also help countless families who make a living out of thrash. Every 10 kilos of good white paper and five kilos of aluminum cans gives a family P180.00 additional income a day. "...

Eli semmoinen systeemi että kaatopaikoilla asuu ihmisiä, jotka keräävät sieltä arvotavarat ja myyvät eteenpäin. Manuaalista kierätystä tuloerojen turvin.

Varmaankin kuuluisin kaatopaikkakaupunki ikinä on Manilan Smokey Mountains, joka periaatteessa suljettiin 1995. Kaatopaikalla asui tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka saivat elantonsa roskista. Oli siellä myös hotelleja, kouluja ja kauppoja, savuavan jätekasan keskellä. Ei mikään kovin terveellinen paikka asua.

Aika hämmentävä, vähän eri meininki kuin Suomessa. Juttelin jonkun verran paikallisten kanssa tästä, ja yleinen mielipide tuntui olevan se, että onhan se ihan hanurista että tuollaista on, mutta ei sille oikein mitään pysty yksittäinen kaduntallaaja tekemään. Pitäisi muuttaa koko systeemiä, ja luotto poliittiseen järjestelmään ongelmian ratkaisijana ei tuntunut olevan kovin kova.

Semmoinenkin ajatus tuosta lajittelusta, että jos minä laitan omat metallini tai lasipulloni erillisessä kassissa roskikseen, niin on todennäköistä että lajiteltu ja "arvokas" pussi häviää kuormasta jo ennen kuin kaikkein köyhimmät ja eniten rahan tarpeessa olevat pääsevät siihen käsiksi. Miten siis toimia oikein?

Vanhoja uutisia: Pikapyrähdys Soulissa

2008-07-25T22:10:00.001+08:00

Tämä on ihan old news, mutta tännepäin lentäessäni tuossa 9. päivä mun lennot oli siten, että odotin noin 12 tuntia Soulissa. Olin aika nollat taulussa yön yli lentämisestä, mutta suuntasin kuitenkin keskustaan, missä pyörin päivän. En ollut katsonut mitään paikkoja valmiiksi ja yllätyksenä tuli se, että edes lentokentällä ei oikein kukaan puhunut kovin hyvää englantia. Ihmettelin vähän bussien reittejä ja otin suunnan City Hall -nimiseen paikkaan, taisi olla Soulin keskustassa.

Iso kaupunki ja tosi erilainen kuin Manila. Jo kaukaa auton ikkunasta alkoi maisemat täyttyä korkeista taloista, ja jollain tapaa oli siistimpää ja selkeämpää kuin täällä. Kiertelin siinä sitten kävellen vähän eri kortteleita, mutta väsymys, valmistautumattomuus ja kielitaidottomuus verotti aika paljon kaupunkiin tutustumista. Onpahan nähty Soul ja Etelä-Korea. ;)

Näkymä joen varrelta ennen keskustaa

City Hall on tossa keskellä/vasemmalla

Ihan yllättäen ilmestyi kulman takaa iso kulkua perinteisesti pukeutuneita heppuja, jotka kävelivät sisään Deoksugung-palatsiin tuossa ihan City Hallin vieressä. Ja meikkis seurasi turistina vieressä:

Fribaa ja palauttavia hierontoja

2008-07-23T22:10:00.003+08:00

Mennyt näköjään tasan viikko siitä kun viimeksi tuli kirjoiteltua -- luulin että on ihan lähtenyt käsistä tämä päivityshitaus mutta ei nyt sentään.

Kiteboarding-settejä ei ole vielä tullut aloitettua; ajatus on suorittaa parin tutun kanssa samaan aikaan, ja heistä toinen on Kaliforniassa äitinsä kanssa shoppailemassa reilun viikon. Eli vasta hiukan myöhemmin heittäydyn leijan vietäväksi.

Ultimatea sen sijaan on tullut harrastettua, TODA-nimisen joukkueen kanssa. Tiistaisin ja torstaisin on treenit, ja lisäksi viime sunnuntaina alkoi neljän päiväturnauksen "Monsoon League", jossa pelaan. Heti alkuun oli kolme peliä ja oli mahtavaa päästä ihan oikeaan matsiin taas pelaamaan. Oma peli sujui ihan ok, vaikka jonkun verran tein tyhmiä tiputuksia. Laitan pitkän tauon (6 kk) piikkiin. Etenkin kolmannessa matsissa olin kuitenkin ihan messissä, ja paiskoin aika paljon pitkiäkin. Suurin, tai ainakin suuri, osa jopa meni perille!

Sarja pelataan mixedinä, mikä on mulle aika uusi elementti -- en ole muistaakseni koskaan pelannut sekajoukkueella tällaista "enemmän totista" peliä. (Yyterin rantaturnausta ei siis lasketa.) Meidän seuran taso ei ole mikään päätä huimaava, mikä on sinänsä ihan kiva koska olen itse ihan tekijänä mukana ykkösjoukkueessa. Huck-mies. :) Maan yleisestä tasosta paha vielä sanoa mitään kun en ole nähnyt miten kärkijoukkueet pelaa.

Viime perjantaina väsytti ja naapuri teki oharit yhdelle menon suhteen. Käytin sitten tunnin vapaaillasta jalkahieronnassa viereisessä talossa. Aika päällikkö meininkiä, erittäin rentouttavaa! Tuosta innostuneena jatkoin tänään samaa rataa ja tilasin meidän talossa olevasta hierontapalvelusta kämpille hierojan. Tekee gutaa etenkin näin pelien ja treenien jälkeen! Suomessa ei oo tällaisia tullut kokeiltua, joten en osaa vertailla palvelun tasoa. Hinta ei ainakaan päätä huimaa, tunnin hieronnat 5 ja 4 €. "Happy ending" mahdollisuus varmaan olisi täällä myös, jos moista haluaisi, pienestä lisämaksusta.

Ja pakollinen kuva, ettei mee blogi liian tylsäksi. Mexicon ohi tuli ajettua tuossa pari viikkoa sitten:

Exit 72 to Mexico

Viikonloppuna taas Subicissa

2008-07-16T21:52:00.007+08:00

Viikonloppuna oli kiteboarding ja purjelautailu-kisat Subicissa, eli samassa beach mestassa missä jo kertaalleen kävinkin. Lauantaina kuitenkin nukuin pitkään ja löysäilin himassa, ja lähdin illalla vasta bussilla paikalle ihmettelemään. Ilman eksakteja ohjeita en iltasella kuitenkaan löytänyt paria tuttua jotka olivat kisaamassa, joten asetuin edulliseen hotlaan yksikseni yöksi. Aamupalalla rannalla oli seuranani näitä rei'istänsä hetkittäin ilmestyviä pelokkaita rapuja:

Sunnuntaina sain tarkemmat ohjeet ja pääsin mestoille, mutta sadekauden epävakaat kelit tekivät tepposen: Enimmäkseen satoi, ja kun ei satanut niin ei ainakaan tuullut. Koko päivänä ei siis päästy kisaamaan, joten jäi näkemättä sekä kite- että purjelautailutouhut. Reissu ei kuitenkaan ollut turha: Tapasin paikallisia harrastajia ja sovin kiteboarding opettajan kanssa kurssista. Ja opinpahan myös että Subicin lahdessa hotellit eivät "mainosta" uimista, kosa vesi ei ole ihan puhtaimmasta päästä. Tietenkään uimista ei myöskään aktiivisesti kehoteta välttämään, koska sehän herättäisi turhia pahoja fiilareita!

Muutenkin tuli uusia kokemuksia: matkustin ensimmäisen kerran Filippiineillä bussin ja "tricyclen" eli sivuvaunullisen pienen prätkän kyydissä. Komeaa menoa kun 175 kuutioinen kone vääntää tiukkoja ylä- ja alamäkiä ja autoja viuhuu ohi joka puolelta. Siitä tuli kuvattua tämmönen fiilistelyvideokin istuskellessa, ei mikään mestariteos mutta menkööt jakeluun vaan:

Juuri äsken olin kiteboardingkurssin esittelytilaisuudessa ja mahdollisesti ensi sunnuntaina mennään jo opettelemaan harjoitusleijalla ja ehkä isommallakin. 12 opetustunnin kurssi, jonka jälkeen pitäisi pysyä laudan päällä. Jee jee!

Btw, nyt kun olen taas Filippiineillä, niin ei kannata tuohon Suomen numeroon soitella -- se on epävarmasti verkossa enkä jaksa kanniskella koko ajan mukanani. Eikä edes tule soittajan numerot läpi Suomesta soitettaessa että voisi soittaa takaisin.

Takas ja Sähköjohtoi

2008-07-12T16:02:00.002+08:00

Palasin takaisin Manilaan keskiviikkona. Ihan hyvät fibat kun heti on ollut kaikenlaisia säätöjä ultimate-peleistä, kiteboardingista jne., eli muutakin puuhaa on odotettavissa kuin töitä!

Pitkään aikaan ei oo tullut julkaistua mitään johtokuvia, tähän on tultava muutos! En oo edes ainoa trooppisia sähköjohtoja kuvannut. Todistekappale A: Kuva "El?" Toman ja Marin blogissa.

Ohessa siis pari kuvaa paikallisesta sähkötolpasta. Ja tämä Salcedo Villagessa, Makati Cityssä, Filippiinien hienoimmissa business kortteleissa. Onko ihme että täällä välillä sähköt ja netit vähän pätkii etenkin kun tulee kunnon myrskyt? :)

Kuulemma kyllä tilanne parantunut sikana lähivuosina, siitä on jo jokunen vuosi kun oli pari päivää joskus sähköt pois. Kymmenisen vuotta sitten vielä tuollaisia katkoja oli monta kertaa vuodessa.

Blogitust tält puolt palloo

2008-07-02T16:34:00.002+08:00

Terveisiä kesäisestä Suomesta. Täällä on puhdasta, vihreää, kylmää ja erittäin hiljaista. Missä on kaikki ihmiset ja autot? Tallinnassakin tuli piipahdettua viikon verran, siellä oli paljon muitakin suomalaisia turisteja. Jägala Juga -putous oli komea paikka.

Kommenttikisan huikea palkintogaala pidettiin Turussa heti 19. päivä kun olin Suomeen saapunut. Härbä vastaanotti tyytyväisenä glamöröösin palkinnon: pullon filippiiniläistä Tanduay rommia ja pari DVD:tä. Valokuvaajalla oli valitettavasti gaalan aikaan filmi loppu, eli sieltä ei dokumentointia. Joka tapauksessa erittäin hyvä tekosyy vihdoinkin nähdä von Härkösen residenssi ja miestä perheinen muutenkin.

Eilen Helsingissä tuli koodattua kasaan yksi kappale SMS-tulospalvelu Y yteri Beach Ultimatea varten, toivottavasti toimii. Nyt Turussa, sunnuntaina Ruisrockiin ja ensi tiistaina iltapäivällä takaisin tois puol palloo.

Manilan monet kasvot...

2008-06-17T00:56:00.004+08:00

Info: Oon nyt seuraavat kolme viikkoa Suomessa, ja mun Filippiiniläinen liittymä ei toimi. Mutta vanhasta kunnon 045-alkuisesta numerosta saa kiinni.

Kommenttikisan ylivoimaisena voittajana Härbä! Valtavat onnittelut! Raportti palkintogaalasta seuraa lähiaikoina.

Kirjoittelen tätä lentokoneessa matkalla Hong Kongiin, jossa ohjelmassa yö hotellissa ja aamulla lento Helsinkiin. Ei oo kauheasti tullut vuodatettua fiiliksiä tänne blogiin, en oo tainnut ehtiä isommasti sulatella moisia tuolla touhutessa. Laitoin kuulokkeisiin Daisyn uutta levyä soimaan ja tuli kyllä vahvat fibat -- Turku ja tutu ja Daisy Dynamossa. Ihan kuin olisi pidempäänkin ollut poissa, vaikkei siitä ole kuin 5 viikkoa kun matkaan lähdin.

Tuntuu siltä että kaikenlaista jännää kerrottavaa oon pää täynnä, mutta ei osaa jäsentää juttuja sanoiksi. Kaikenlaisia eroja Suomen ja Filippiinien kulttuurissa, joita alkaa pikku hiljaa hahmottamaan mutta ei oikein vielä ymmärtämään. Taidan siis tyytyä selostamaan yksittäisiä tapahtumia.

Lauantaina illalla olin yhden suomalaisen alihankkijan koodarin kanssa käymässä Embassyssä, joka on tällä hetkellä Filippiinien yläluokan rikkaiden nuorten kovin menomesto. Oven edessä oli parkissa Ferraria ja upouutta isoa Land Roveria, eli ei mikään ihan perus kaduntallaajain mesta. Päästiin jostain syystä jonon ohi; takanamme olleet tytöt kyselivät pokelta vieraslistasta, johon poke että: "Seuratkaa minua." Lähdimme siinä sitten peesiin poken jonkunlaisella suostumuksella, länsimaisesta ulkonäöstä tällaisissa paikoissa hyötyä. Olisi ollut joku puolen tunnin jonotus edessä ilman tätä käännettä.

Sisällä yllätyimme molemmat: "Onko tää oikeesti tässä?" Ja olihan se, mesta oli ehkä Åbo Discotekin kokoinen. Jos sitäkään. Ja sisustus ei mikään erityisen makea. Joka puolella oli aidalla erotettuja VIP aluita, joihin vissiin pääsi rahalla sisään. Kovaa näytäytymismeininkiä, mutta hauskanpitoa ei varsinaisesti näkynyt -- käytännösä kukaan ei tanssinut vaikka tekno pauhasi kybällä.

Ison poken takana oli erillinen HipHop/R&B osasto, johon oli kello 1:een asti pääsy vain VIP-ihmisillä. Opettelin paikallisia tapoja: Löin pokelle 500 pesoa käteen ja kävelimme Kallen kanssa sisään. Meni varmaan tippi vähän yläkanttiin, mutta toimi ainakin. Toisessa huoneessa oli yhtä väsynyt meno. Hämmentävää.

Otsikko muuten jatkuu: "...ja muita latteuksia", eikä oikeastaan liity mitenkään tähän tekstiin.

Ultimate ja Jeepney

2008-06-15T12:59:00.007+08:00

Eipä ole taas hetkeen tullut kirjoiteltua, semmosta se on kun työt häiritsee vapaa-aikaa. Ensi tiistaina (17.6.) tuun muuten Suomeen, illaksi Turkuun. Ja sitten tyyliin 8.7. takaisin, eli edessä kolmen viikon tiivistetty Suomen kesä.

Viime torstaina vihdoin pääsin ihan oikeisiin ultimatetreeneihin! Tällä kertaa ihan tuossa lähellä, 1 km päässä himasta, oli Manila Ultimaten treenit. Siitä on jo viitisen kuukautta kun vedin oikean jalkapohjan remonttiin sisäturnauksessa Helsingissä, minkä jälkeen en ole treenannut. Oli siis eri kliffaa päästä taas kirmaamaan muovilätyn perässä! Jalkapohja kesti ihan ok, seuraavana päivänä kolotti kyllä mutta ei sen enempää kuin jokaista muutakin lihasta.

Vedettiin kolmen tunnin treenit, ilta kahdeksasta yhteentoista. Keli oli paikallisille sen verran viileä (alle 30), ettei juomataukoja edes pidetty ennen kuin vähän kyselin moisten perään! Itse hikoilin kuin sika, kolme litraa treenijuomaa ei ollut yhtään liioiteltua. Kenttä oli vähän kehnosti valaistu ja täällä on täysin pimeää 18:30 eteenpäin, mikä lisäsi haastetta etenkin catcheissä.

Mixedinä joukkue treenaa, seuraavat paikalliset sarjat on vain mixedinä. Keväällä pelataan kyllä myös sarjat erikeen miehille ja naisille. Joukkue ei ollut mikään kovin kovatasoinen, mutta eiköhän noiden kanssa tule käytyä treenaamassa kun on niin helpon matkan päässä.

Ekan kerran käytin jeepney-kyytiä kun kävin ostarilla ostamassa nappikset treenejä varten. Tämä on siis Filippiinien oma ja suosituin julkisen liikenteen väline, busseja täällä näkee paljon harvemmin kuin näitä venytettyjä jeeppejä. Homma on lähtenyt siitä kun toisen maailmansodan jälkeen Jenkkien armeijalta jäi tänne paljon ylimääräisiä autoja, ja filippiinot modasivat niistä joukkokuljetusvälineitä. Myöhemmin näistä alettiin valmistaa kopioita Filippiineillä, mutta luonnollisesti samalla vanhalla hyväksi havaitulla tekniikalla. Eli ei mitään ympäristöihmeitä, kovat savut noista lähtee. Uusin teknologinen saavutus näissä on kuulemma levyjarrut!

Jeepneyt ajavat ennaltamääriteltyjä linjoja, ja matkan hinta oli huikeat 8 pesoa eli 12 senttiä. Tosin hinta on noussut viimeisen vuoden aikana noin kaksinkertaiseksi, mikä on aiheuttanut täällä närää.

Semmonen viitisentoista ihmistä tuonne mahtuu änkien, ja hyvin siellä korkeuden puolesta ainakin 178,5 cm pituinen mies mahtui istumaan. Ja tietenkin katolle voi laittaa vielä lisää ihmisiä (tai esim. sikoja) jos kapasiteetti loppuu. Toimivia pelejä.

Wikipedian sivulla lisää kuvia näistä kieseistä.

Viikonloppuaktiviteetteja

2008-06-09T21:20:00.002+08:00

Kattoos, taas meni melkein viikko eikä oo mitään tullut kirjoiteltua. Aika paljon tuli könyttyä taas viikolla officella, eikä jaksanut iltaisin enää nörtittää tämän median parissa.

Viikonloppuna tuli kokeiltua paria Filippiineillä mulle uutta aktiviteettia: Golfia ja ultimatea. Lauantaina oltiin CEO Arturon kanssa lämimässä palloa Army Golf Clubilla. Siisti ja hyväkuntoinen 9-reikäinen kenttä, ei ihan täysmittainen mutta enemmän par nelosia kuin kolmosia, pisimmät noin 300 jaardia. Lepposaa touhua, paikalliseen kulttuuriin ei esim. kuulu että pisteitä lasketteisiin. Eli ei sellaista tulosjännittämistä kuin Suomessa, ainakin itsellä. Caddie taisi merkata kyllä tulokset, mutta kun en erikseen kysynyt niin eipä tullut edes itselle talteen tai tietoon. Aurinko paistoi ja metsästä ei tarvinnut pelata.

Sunnuntaina sitten lähdin Alabangin kaupunkiin (ehkä 5 km päässä himasta, osa Metro Manilaa, muureilla erotettu rikkaiden asuinalue) etsimään ultimate-treenejä. Netistä paikallisen kattojärjestön sivuilta bongasin treeniajat, vähän kyselin meilillä ja eikun tikkana paikalle. Valitettavasti juuri viime viikonloppuna oli täällä ollut kesäkauden finaalit, ja nyt ultimate-porukka oli pitkää viikonloppua viettämässä Subicissa beach-turnauksessa. Eli ei ollut treenejä. Tapasin kyllä muutaman pelurin ja pääsin paiskomaan lättyä useamman kuukauden tauon jälkeen. On se vaa kivaa! Ja sain yhteystietoja ja muuta, eli ensi viikolla sitten uusiin treeneihin. Täällä on liitossa semmoset 1000 jäsentä, joista yli puolet Manilassa. Eli tällä alueella saman verran kuin Suomessa. Lajia on pelattu Filippiineillä kymmenisen vuotta, ja isoimmat kurgot ovat täällä vielä länsimaisia expatteja.

Nämä rouvat oli siis meidän caddiet, eihän sitä itse mailoja vedellä. Tai kaljaa kanneta.

Azmo "Pinkboy" the Bakla sekä caddie

Subicissa viikonloppuna

2008-06-05T09:16:00.006+08:00

Viime viikonloppuna vihdoin pääsin vähän ulos Manilasta ja näkemään "oikeita" Filippiinejä. Ajeltiin Subiciin, suunnilleen 200 km päähän luoteeseen. Siellä on aikaisemmin yksi Jenkkien isoimmista ulkomaisista tukikohdista (Clark tuossa vieressä se isoin), jonka yhteyteen on kasvanut isot alueet resortteja solttujen lomailutarpeita tyydyttämään. Kaikki vähän muuttui vuonna '91 kun Pinatubo tuossa suhteellisen lähellä purkautui ja koko alue peittyi tuhkaan -- Amerikkalaiset totesivat siinä vaiheessa että oli ihan nähty toi tukikohdan pitäminen tuolla alueella.

Mutta resortteja siellä vielä oli, ja rantaa. Ja vapaakauppa-alue, eli pääsi ostamaan ylihintaista tax free kamaa. Jee!

Sademetsääkin tuolla on säästynyt Jenkkien harjoitusalueella, muuten Manilan lähellä aika pitkälti hakattu kaikki. Ja sieltä metsästä meitä tuli kurkkaamaan tällaisia hauskannäköisiä kavereita:

Näitä leimallisen filippiiniläisiä Banka-veneitä näkyi tuolla paljon, kaikenlaisessa käytössä.

Tämmöinen näkymä oli meidän resortin aamupalapöydästä. Tuossa kohtaa ei siis beachia, mutta se oli kyllä heti kulman takana.

Tuolla kun ajeltiin, niin tällaista aika mäkistä maisemaa oli paljon. Kaanista.

Ja näitä "Nipa" eli palmumajoja näkyi paljon. Perinteinen filippiiniläinen asumus, ja tuolla kaupungin ulkopuolella vielä paljon käytössä.

Vaikka tuleekin törkeästi liian pitkä postaus, niin tämä yksi kuva vielä. Pinatubon jälkiä ei oikeastaan missään kauheasti näkynyt (pitää kyllä joku kerta päästä katsomaan tulivuorialuetta vähän lähempää), mutta tien vieressä paikoitelen oli tällaisia leveitä uomia. Kun sateet tulee, näissä virtaa vieläkin sellaista veden, tuhkan ja mudan sekoitusta.

Kartingia

2008-05-30T23:28:00.001+08:00

Jee, vihdoin on mennyt mahatauti kokonaan ohi! On se vaan kiva kun perus ruumiintoiminnot menee ihan silleen ajattelematta ja normaalisti.

Eilen oltiin illalla duunikaverin kanssa ajamasa kartingia, se kun harrastaa noita enemmänkin. Enpä ollut ennen kokeillut, piti tulla toiselle puolelle palloa tämäkin kokemaan. Eikä mikään hassumpi kokemus, vaikka vaan yksin paranteli kierrosaikaansa -- voin arvata että olisi kova meininki jos porukassa pääsisi vääntämään ja tulisi ohitukset mukaan leikkiin!

Tommonen halliin rakennettu rata, jossa pieni osuus myös ulkona. Hinta oli tälle leikille muuten noin 9 € / 12 min, eli ei mitään ilmaista, etenkään paikalliseen hinta-tasoon nähden. Pari settiä tuli väännettyä ja kyllähän siinä kokoajan kierrosajat parani.

Tuossa vasemmalla auto tulee sillalta alas.

Hallin ulkopuolella oli vielä tällainen muutaman mutkan osuus.

Olosta ja torilta vielä pari kuvaa

2008-05-27T13:04:00.001+08:00

Lauantainen pieni kuume muuttui sitten mahataudiksi, ja vieläkin on varsin huono olo. Eilen aloin syömään tuollaisia ilmeisen tehokkaita lääkkeitä ja olo on kyllä tasaisesti ollut paranemaan päin siitä lähtien. Ehkä sitä huomenna jo pääsee kämpästä johonkin liikkeellekin. Ei siis ihan voittajafiilis ollut lähipäivinä, etenkin sunnuntain lähinnä kieriskelin hikisenä sängyssä, kiirehdin vessaan, näin painajaisia ja ihmettelin miten paljon voi mahaan sattua. Mutta nyt jo kirkkaasti voiton puolella, kyllä se tästä.

Nämä kuvat 17. päivän torilta, 24. jäi väliin. Se on siis joka lauantainen traditio tossa viereisessä puistossa.

Kohtuullisen tuoretta hedelmä-'pirtelöä', tämä on ihan mun suosikki!

Jos joskus pitäisi miettiä nimi kojulle, joka grillaa kokonaista lehmää ja myy siitä palasia, niin Wholly Cow olisi kyllä hyvä vaihtoehto! Ja katsokaa miten iloisia lehmiä tuolla lentelee taustalla.

Ai niin, kommenttikisassa Härtsi on tullut takaa ohi ja siirtynyt selkeään johtoon 25 pisteellä, Kikka ja Heidi toisena 15 pisteellä. Tiukkaa on! Kokonaistilanne Google Docsissa.

Kirkossa ja ruokaa töissä

2008-05-24T21:45:00.002+08:00

Ihan aluksi: Höh mikä olo. Pukkasi tämmöisen flunssan, ja varmaan pieni kuume on päällä. Jaksoin sentään tänään käydä paikalla kun tuli tsäänssit nähdä Filippiiniläinen katolilainen ristiäisjuhla. Sen jälkeen oon maannut kämpillä ja torkkunut... Ehkä se tästä. Kirkosta bongasin tämmöiset helmet detaljit, Holy Water ja Holy Oil -astiat. Seremonia oli muuten kokonaan englanniksi, eli maan toisella virallisella kielellä.

Työpaikoilla on täällä semmoinen tapa, että jos jollain on syntymäpäivä, niin hänelle napsahtaa nakki tarjota lounas kaikille. Ainakin meillä duunissa käytännössä tämä on hoidettu niin että juhlakalu tilaa jotain sapuskaa toimistolle.

Tossa viime viikolla oli yhden kaverin viimeinen työpäivä meidän toimistolla, ja sen kunniaksi tuli sekä lounas että "välipala", joista jälkimmäinen sisälsi myös nestemäistä tarjottavaa.

Tämmösiä välipaloja tarjottiin iltapäivästä: Isossa astiassa nuudeli-katkarapusettiä nimeltä Pancit, ettei olis ollut tarkemmin Pancit Malabon. Ei hassumpaa! Ja noita lihatikkuja kutsuttiin yksinkertaisesti nimellä Barbeque, mikä taitaiskin olla suora englanninkielinen kännös sanalle "Kebab"? Nam.

Oli kuulemma oikein perus-Filippiiniläistä istuskella luovasti säädetyn "pöydän" ympärillä ja juoda niin että yksi lasi kiertää. Ja myös erittäin mukavaa.

Ostarilla

2008-05-20T07:02:00.001+08:00

Tuossa kävelymatkan päässä on kaiketi Filippiinien parhaat ostarit (Landmark, Greenbelt ja Glorietta ja ympäröivät isot rakennukset). Ja niissä on kyllä näköä ja kokoa, jopa Turun Hansakortteli kaikessa suuruudessaan jäänee kakkoseksi. En oo kyllä vielä varma kun en ole oikein hahmottanut tuota kokonaisuutta. Ja maailman kolmanneksi suurin ostari*, Mall of Asia, olis kanssa tuolla vähän kauempana. Sen tsekkaaminen on vielä "to-do" listalla.

Kävelymatkasta muuten, aika jännä pointti että täällä ihmiset kävelee paljon hitaammin kuin Suomessa. Kuuma ilmasto ehkä tekee kävelyn rytmistä hitaamman -- Suomessahan sitä jäätyisi kuoliaaksi jos ei kiiruhtaisi. Samasta syystä paikallisille nuo ostarit eivät ole kävelymatkan päässä, vaan taksilla tai Jeepneyllä pitäisi matka taittaa, jos nyt ei ihan ole hätätapaus.

Toisaalta jokusen vuotta sitten Moskovassa huomasin miten olin aina jaloissa, koska ihmiset kävelivät joka paikassa niin vauhdikkaasti. Jotenkin silloin yhdistin tuon nopeuden suurkaupungin sykkeeseen, mutta ei näköjään aukoton teoria. Silloin oli kyllä Moskovassakin lämpötila 30 lähellä, kunnon kesähelteet, mutta jostain syystä perusrytmi oli siellä kovempi kuin Turussa. Vai Suomessa? Onkohan Suomessakin eri nopeuksisia alueita?

Pari yleiskuvaa fiinimmän tasoisesta ostarista:

Ja, ihan päällikkö: Sieltä sai ostettua frisbeen! Eikä mitä tahansa lättyä, vaan Discraftin 175 grammaisen Ultra-Starin. Ostin ilmeisesti urheiluliikkeen "lisäpisteestä" käytävältä, ja jouduin tyytymään valkoisen sijaan neonkeltaiseen. Aika epäkorrektia, mutta ihan helmee. Hinta oli 675 PHP, eli semmoset 10,40 € -- inan halvempaa kuin Suomessa urheiluliikkeessä.

*) Forbesin artikkelin mukaan

Lentokoneviihde

2008-05-19T00:16:00.002+08:00

Tuossa kun tänne lentelin, niin kovasti mietin että mitä sitä lentokoneessa tekisi. Läppärissä ei akku kestä kuin maksimissaan nelisen tuntia, eli ehkä yhden leffan ehtisi katsomaan ja toisen silleen, että loppuratkaisu jää juuri näkemättä.

Muutamat kirjat tuli sitten ostettua, Jenkin avustuksella koska ei oikeastaan hajuakaan mitä sitä voisi ihminen lukea (paitsi Amazonista tilattuna wannabe-entreprenöörinörtti -kirjoja).

Astelin sisään Finnairin uudehkoon A340:n, ja whoa, joka penkin taustassa oli oma näyttö, josta sai haluamaansa viihdettä! Eli se niistä kirjoista, meikkis katsoi yhden leffan ja kaikenlaisia sarjoja. Oli siinä jotain pelejäkin.

Laatusarjoja!

Emailiä ja SMSiä sai tuolta myös lähtemään, pitihän se tietenkin kokeilla näin IT-nörttinä. Ja lähtihän se, luonnollisesti parin taalan maksua vastaan. Tekstiviestin vastausta en kyllä saanut tuonne asti, vaikka sekin pitäisi olla mahdollista. Tommonen kalikka oli käsinojassa piilossa, toisella puolella simppelimpi "media" näppis.

Tässä näkyy Hong Kongin lentokenttä, eli ollaan just perillä. Normaalia "missä mennään" kuvaa sai siis myös näkymään noille näytöille.

Ja hitto, musapuolella myös Kingston Wallia!

Kelpais myös Härtsille, nää systeemit pyöri Linuxilla. Mistä syystä ne tietenkin jouduttiin boottaamaan kertaalleen alkuun ennenkuin homma alkoi toimimaan. Eikös se niin ole että halvalla ei saa hyvää, niin mitä sitten ilmaiseksi? ;)

Linux bootup

Pyykkipäivä

2008-05-16T18:38:00.001+08:00

Tylsää peruselämän dokumentointia. Jee! Tänään oli taas pyykkipäivä, meinasi loppua puhtaat vaatteet. Mitäs sit tehrään? Otetaan hissi 2. kerrokseen ja tiputetaan pyykit tänne:

Ja seuraavana iltana saa takaisin tämmöisen siististi viikatun paketillisen puhtaita vaatteita. Kiitettävän tehokas systeemi, kun on samassa talossa tuo pesula. Tämän pienen setin pesetys maksoi huikeat 45 PHP, eli noin 0,80 €. Kelpaa!

Tänään tuli taas hetken aikaa vettä ihan huolella, olin kämpillä joten dokumentaatio taas ikkunasta ulos. Mutta tästä tuli musta aika makea kuva -- duunarit palasi muutamassa minuutissa sateen lakattua rakennustelineille:

Ja vielä yksi kuva, tähän en edes yritä keksiä aasin siltaa. Mitä jos haluaisi mennä 13. kerrokseen?-)

Kommenttikilpailun tilanne

2008-05-15T09:53:00.005+08:00

Mikä hiton kommenttikilpailu?

"Kommenttikisa: Eniten fiksuja kommentteja mun blogiin kirjoittaneelle juhannuksen aikoihin palkinnoksi jotain filippiiniläistä! Ala osallistumaan jo heti nyt, ja VOITA!"

Pisteistä, säännöistä, tuloksista ja niiden mahdollisesta julkistamisesta päätetään diktatoorisesti. Tässä vaiheessa mennään erittäin eksaktilla "pisteitä per kommentti" -algoritmilla. Jos, ja kun, kommenttien määrä räjähtää käsiin, siirrytään mahdollisesti suoraan PeTu* eli RaHi** määrittelyyn kokonaistuloksen osalta.

Johdossa kikka, heti perässä juha ja heidi.

kikka 15
juha 10
heidi 10
härbä 6
timaho 6
artsila 5
piit 5

Kokonaistulokset nähtävillä Google-tiliä käyttäen täällä.

*) Perstuntuma
**) Ravista hihasta

Kaupunkikuvei

2008-05-13T20:56:00.000+08:00

Vähän kuvia toimiston viereisestä tornitalosta, Filippiinien hienoimpia toimistotaloja. Olimme siellä eilen lounaalla, ja hinta ei päätä huimannut: Supersiisti lounasravintolakeskittymä (Food Court), Korealaisesta mestasta kahden annoksen lounas (oli vähän nälkä, kana + tofu :) ), hinta noin 2,70 € juomineen!

Tän näköistä täällä suunnilleen on, tässä kämpän ja toimiston ympärillä. Laittakaa muuten ihmeessä vinkkejä siitä mitä pitäis kirjoittaa/kuvata, tiedä vaikka ottaisin onkeeni. Tai ainakin nauran räkäisesti päin naamaa. ;)

Ja pieni disclaimer: Ei ole tarkoituskaan olla mitään valokuvataiteen helmiä, vaan julkaisukynnys on matalalla ja kamaa tulee täten tuuttiin riittävästi.

Salakuva viereisen pöydän syöjistä.

Katumeininkiä, huomatkaa risteyksen toisella puolella vihreä Jeepney. Niistä lisää jahka olen tuota paikallista ihmettä kokeillut itse.

Kesä meni ja sateet tuli

2008-05-13T02:19:00.005+08:00

Lähipäivinä on pariin otteeseen satanut oikein kunnolla -- kesä on loppu ja sadekausi alkaa. Varsinaiset myrskyt (trooppiset taifuunit) ovat vielä enimmäkseen kiertäneet Manilan, mutta esim. lauantaina ropisi oikein kunnolla kun sadealueen reuna pyyhkäisi tästä yli. Semmoisia tunnin-parin tiukkoja kuuroja. Mikä näppärintä, taksikuskeille sade on jostain syystä oiva tekosyy siirtyä kaljalle ajamisen sijaan, juuri silloin kun ihmiset tarvitsisivat takseja eniten. Tai tekosyyn tausta on se että kadut tulvivat kun vettä tulee tarpeeksi, mutta esim. tässä Makati Cityssä ei tuosta oikeasti ongelmaa ole.

Sateet periaatteessa viilentää kaupungin, mutta tänään oli kyllä päivällä taas lämpötila siinä 35 huitteilla. Illalla tuli pientä sadekuuroa, ja laskihan se lämpökin silloin vähän inhimillisemmäksi. (Lue: Tämän miehen keho ei ole vielä ihan tottunut tähän lämpöön.)

HUOM! Luvassa lähipäivinä: Äärimmäisen mielenkiintoinen katsaus kommenttikilpailun huikean tiukkaan tilanteeseen.

Ei ole tarttunut kortille kunnon sadekuvia vielä, koska kännykän esiin kaivaminen ei ole ollut ihan ensimmäinen juttu mitä on silloin miettinyt. Parit pilviotokset:

Tummia pilviä kaupungin yllä auringonlaskun aikaan -- näkymä mun ikkunasta.

Ja ikkunasta toiseen suuntaan näkymä, eipä nää pilvien värileikit toimi ihan niin hyvin kuvassa kuin livenä.

Lauantai: Tori ja vähän baareja

2008-05-11T21:41:00.006+08:00

Kämpän viereisessä puistossa oli eilen aamulla tori, tuli ostettua vähän tuoreita hedelmiä ja aamupalaa. Hauska rento meininki.

Tori tunnelmaa

Turistin näköinen valkoinen mies juo kookosta, joka on tyylitellysti leikattu muotoon.

Illalla oltiin parin duunikaverin (suomalainen Pasi ja kanadalainen Gavin, asuneet filippiineillä 16 ja 8 vuotta) kanssa vähän kiertelemässä paikallista yöelämää. Hämmentävää, mutta täällä on varmasti niin monennäköistä baaria että jäi pintaraapaisuksi kokonaisuudesta. Oluen hinta siinä 1 - 2,5 € riippuen paikasta, ja drinkit (rommikola, gintonic) samoissa hinnoissa. Ja nämä eivät olleet mitään kaupungin halvimpia paikkoja, jos ei kalliimpiakaan!

Ihan päällikkö kirjoitusasu (sanoimme siis nimemme pool-pöytää hoitaneelle tytölle): Pelaamassa Asmo vs. Gavin. Eli Osbomb ja Kelvin. Jep!

Ja tää oli sitten sen kokoinen kaupunki, että nuuskaakin on myynnissä. Kaikkialle ne ruotsalaiset kerkee!

Iltakävely katolle

2008-05-09T23:47:00.002+08:00

Laitanpa samantien jakoon nämä kuvat. Äsken tuli käveltyä portaita tuonne katolle, just ennen kuin uima-allas osasto menee 22:lta kiinni. Lämpöä vähän pukkasi, 17 kerrosta ylöspäin, kämppä onkin siis 11. kerroksessa... Lämpötila ulkona näin yön tullen ilmeisesti noin 26 tai 28.

Näkymä katolta viereiseen puistoon -- tuolla on huomenna aamupäivällä markkinat.

Iso kaupunki yössä. Sais olla joku kunnon kamera niin voisi saada aika asiallisia tämäntapaisia kuvia. Kännykän optiikka ei oikein sovellu yökuviin...

Ja se paljon hehkutettu uima-allas, yön pimeydessä.

Internet @ koti

2008-05-09T10:37:00.005+08:00

No nyt tuli nettiyhteys kotiin, eli pääsee päivittelemään blogia tiuhemmallakin tahdilla. Jos vaan joku sitä lukisi... Eikä tartte enää ollenkaan mennä ulos pelottavaan maailmaan, senkun kotona sufffaa netissä. ;)

Tämmösen antennin laittoivat ilmastointilaitteeseen kiinni, varmaan joku kännykkäverkkoa hyödyntävä systeemi. Kuulemma max 600 m saa olla matkaa tukiasemaan, haiskahtaa 3G:ltä.

Oih, intternetyhteys. Bitit senkun kiitää!

Asmo @ Manila

2008-05-08T15:36:00.004+08:00

Tiistaina 6.5. kello 12:00 lähti Turusta bussi, sitten 17:10 (vähän myöhässä) lento kohti Hong Kongia. Siellä oli reilusti vaihtoaikaa ja piti ulkona käydä sen verran että hengitin vähän paikallista ilmaa. Sekä otin parit räpsyt, korkea kaupunki!

Kentän takana näkyy niitä korkeita taloja.

Muuten Hong Kongin kenttä oli kuin mikä tahansa missä on tullut pyörittyä, paitsi että tekstit oli kiinaksi...

Siitä sitten Cebu Pacificin kyytiin ja 13:30 paikallista aikaa Manilassa lentokentällä. Mua tultiin vastaan kentälle, eli helppo oli saapua. Siitä sitten taksilla ytimeen. Vajaa vuorokausi lähdöstä saavuin kämpille Manilassa, aikaerohan on sen 5 tuntia. Lämmintä (joku 32 astetta) ja kosteaa. Tsekkasin kämpän sekä toimiston, ja ihmettelin miten kaupunki voi olla jopa isompi kuin Turku! Kuulemma 25 miljoonaa on arvio metropolialueen asukasmäärästä, virallinen luku kymmenisen miljoonaa vähemmän. On siinä populaa.
Kämppä ja toimisto sijaitsee Filippiinien isoimmassa business-keskittymässä, ja tässä ympäristössä on korkeita taloja ja varsin siistiä. Matkalla kentältä näkyi kyllä monenlaista asutusta ja "maisemaa". Katolta näkyy vastaavan tapaisia pilvenpiirtäjäkeskittymiä monessa suunnassa ja asutusta silmänkantamattomiin (etenkin nyt vallinneessa saastepilvisyydessä, kun silmänkantama on huomattavasti pienempi kuin kirkkaalla säällä).

Näkymä katolta pohjoiseen.

Näkymä mun ikkunasta.

Tällä hetkellä lähinnä hämmentynyt fiilis, lennolla ei tullut nukuttua kuin noin tunti että sekin varmaan painaa. Päivän lopuksi oltiin äsken sentään nauttimassa talon katolla uima-altaasta sekä saunasta -- ja tietenkin kylmästä oluesta. Sit tutimaan... Netti tulee kämpille vasta perjantaina, tai silloin aikaisintaan jos se nyt filippiiniläisellä tarkkuudella kerralla kuntoon saadaan, vasta toimistolta torstaina tämä posti tuli postattua vaikka eilen jo kirjoittelin iltafiiliksiä.

Ai niin, Saunalahti ei jostain syystä halua täällä toimia vaikka roaming pitäisi olla ihan ok. Eli jos ootte laittanut siihen tekstareita niin älkää ihmetelkö jos en vastaa. Mulla on paikallinen SIM myös nyt käytössä, laittakaa tänne viestiä jos haluatte numeron, tai kattokaa Facebookista.

Lentoi ja Wapui

2008-05-03T15:31:00.007+08:00

Lennot tuli "jo" ostettua, Finskillä lähtö tiistaina 6.5. klo 16:50 Helsingistä Hong Kongiin. Siitä Manilaan Cebu Pasificilla, tuon alueen halpalentoyhtiö. Tämä on ilmeisesti ihan hyvä vaihtoehto, ei vaan saa ostettua varsinaisia jatkolentoja tuolle HKI-Hong Kong -setille.

Finskin osuus oli nyt 780 €, mutta voisi saada 500:llakin jonain päivinä. Ja Cebu oli 150 € (10 000 PHP), siitähän on semmoinen 1000 km vielä eli ei pitkä lentokaan. Molemmat hinnat siis edestakaisille lennoille.

Muuten lentoja saa Lufthansalta Keski-Euroopan kautta yhdellä vaihdolla, ja parilla vaihdolla Kiinan kautta.

Wappu oli ja meni. Tuli nähtyä paljon tuttuja ja kivaa oli, etenkin Wappupäivänä piknikillä. Ja aattona Pekkinen&Jokinen -residenssillä. Ja lakituksessa. Ja muutenkin. Nää kuvat meni vähän käteen, näköjään HTC:n asetuksen vähän pielessä. Pitää ehkä siirtyä taas tuttuihin ja turvallisiin Nokia-luureihin, kun ei vaan osaa...

Piknik-lokin unelma: vieressä grillit ylitäynnä makkaraa

Vähän jo tunnelman rauhoituttua muutama viuhahtaja piristi tunnelmaa -- kaikki valitettavasti miespuolisia. Ei paljon tästä kuvasta näy, mutta tämä kaveri viihtyi lavallakin aika pitkään Aatamin asussa.

Hello world ja 8972-kekkerit

2008-04-28T14:51:00.007+08:00

Hello world!

Ajattelin tämmöistä blogia kirjoitella mun reissusta, kuvien ja fiilisten jakelua varten. Ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta kätevämpää kuin meilailla ja kirjoittaa kaikille potentiaalisesti kiinnostuneille erikseen.

Joskus Wapun jälkeen, luultavasti 6. tai 7.5., pitäisi lähteä matkaan. Kämppä odottaa täällä (17. kerroksessa). Katolla oleva uima-allas käytössä, kertokaa kun tuutte käymään niin kylmät kaljat odottaa reunuksella.

Lauantaina oli vaimon kanssa läksiäiset. Ihan mahtavaa, kiitos kaikille! Ja jos naapurit sattuu lukemaan: Sori, onneksi on ainakin seuraavat 6 kk aika hiljaista! :)

Ihmisiä oli paikalla sen verran kun kämppään mahtui, vähän ylikin. Ja sama vanha totuus pitää toistaa: Ihmiset tekee bileet. Eli kiitos!

Ajatus hyppii, pää ei ole oikein kekkereistä vielä toennut... Menköön samaan syssyyn tämä erittäin tärkeä ilmoitus:

Kommenttikisa: Eniten fiksuja kommentteja mun blogiin kirjoittaneelle juhannuksen jälkeen palkinnoksi jotain Filippiiniläistä! Ala osallistumaan jo heti nyt, ja VOITA!

Parit fiilistelykuvat. Vitsi ton HTC-luurin kamera on huono....

Eesti ja Filippiinit

Lahja pariskunnan kommunikointia varten. Tarkkasilmäiset näkevät että kantomatka on 0-3 km, eli pikkuisen (8969 km) jää vajaaksi mutta hyvä yrkkä!

Ja esimerkiksi tämmösii kortei saatiin kans. Mahtavaa!