Epäonnistunut kiteboarding-kurssi

Viime viikonloppuna (tästä on muuten tullut ihan vakioavaus, sinänsä luonnollista kun viikot hengaan lähinnä toimistolla niin ei ole niistä paljon blogitettavaa) oli vihdoin kauan odotettu kiteboarding-kurssi. Meitä oli minä ja pari paikallista tuttua sekä opettaja, ja lähdimme jo aikaisin lauantaiaamusta kohti Subicia. Lajista täysin tietämättömille lisätietoa esim. Wikipediasta, oikeastaan kitesurfing on tämä laji missä vedessä olisi tarkoitus edetä laudan päällä leijan voimalla, mutta kiteboarding on täällä lähinnä käytetty sana.

Lauantaina tuulta ei heti aamusta ollut, mutta tiesimme että Subicissa on tällä hetkellä vallitsevana "thermal wind" eli lämpötilan noustessa tuulikin nousee. Aamupalat napaan ja odottamaan rannalle. Ja tulihan sitä tuulta, ei hirveän tasaista eikä kovaa, mutta riittävä. Aluksi lennätimme pieniä (1 m^2 ja 1.5 m^2) harjoitusleijoja ja harjoittelimme yleistä leijatuntumaa. Ohjaus toimii siten, että kaksi narua on kiinni leijan eri päissä, ja näistä vetämällä saadaan leijaa kääntymään eri suuntiin. Ei siis ihan helppoa, periaatteessa leijaa lennätetään kokoajan suunnilleen kahdeksikon muotoista rataa ja haetaan radan muodon kautta leijasta voimaa ja sille suuntaa.

Leijalajeille on, kuten sukellukselle, oma kattojärjestönsä IKO jonka alkeiskurssi pitää käydä ennen kuin esim. saa vuokrata välineitä. Ihan järkevä, sillä yli 10 m^2 leijalla ja etenkin sen naruilla saa aikaan pahaa jälkeä jos törmäilee muihin rannallaolijoihin tai jos vedättää itsensä päin palmua/taloa/tms. Kolmen päivän peruskurssin tarkoitus on antaa tarvittavat taidot että voi yksin alkaa harjoittelemaan lisää -- pääsee laudan päälle ja osaa suunnilleen vetää itseään kahteen suuntaan laudan eri kanteilla.

Harjoitteluleijan jälkeen siirryttiin kunnon varusteisiin, esin 8 m^2 ja sitten 14 m^2 leijan pariin. Ensin tietenkin opeteltiin narujen säätö ja muu leijan käyttöönotto. Loppuvaiheessa sitten kävelimme veteen noin 50-100m päähän rannasta ja vedimme leijan voimalla itsemme rantaan. "Bodydragging". Vaikka tuuli oli rauhallinen, niin ihan pirusti tuollaisesta leijasta tuli halutessa voimaa!

Kuvat: Mainio kite-opettajamme Mark Antonio.

Leijan pumppaus menossa..
.

Ja sitten levitetään narut hiekalle järjestykseen. Huomatkaa taustalla joku Jenkkien sotalaiva, Subicissa ei siis enää Jenkkien tukikohtaa mutta taisivat pysähtyä vähän "viihteelle".

Seuraavana päivänä oli tarkoitus opetella leijan lähetystä ja muuta, ja vihdoin päästä laudan päälle. Mutta ei onnistunut: Päivä oli pilvinen eikä tuulta tullut huolellisesta odottamisesta huolimatta. Joskus iltapäivästä kyllästyimme odottamaan ja lähdimme käymään läheisessä surffaajien suosimassa paikassa länsirannikolla, eli Etelä-Kiinan meren rannalla. Vajaan tunnin matka oli tuonne Subicista, ja siellä oli kymmeniä surffaajia, komea ranta ja kirkas vesi (toisin kuin Subicissa). Aallot eivät enää meidän saapuessa olleet parhaimmillaan, mutta tuli vähän testattua Stand Up Paddlle boardia (SUP). Näitä oli tutulla oli pari mukana, koska hän maahantuo tuulisurffi- ja lainelautailukamoja. SUP on kuin todella iso aaltosurffilauta, jolla voi myös tuulisurffata, ja tosiaan siis meloa. Ajatus on että melomallakin pystyy ottamaan aaltoja.

Asmo ja George häviävät kaukaisuuteen SUPien päällä.

Asmo yrittää epätoivoisesti saada aaltoja muiden surffaajien keskellä. Ei kauhean onnistuneesti.

Vielä oli kolmaskin päivä varattuna leijatouhuihin, mutta eipä se tuuli vieläkään tullut. Tuli siis hengattua Subicin rannassa ja vähän melottua vielä lisää. Semmoista se taitaa olla kun on tuulesta riippuvainen laji. Tosin nyt ei täällä ihan paras sesonki, kuulemma marraskuusta maaliskuuhun on esim. Boracayn saarella noin 9 päivää kymmenestä mainio tuuli kiteboardingiin. Eli ei muuta kuin uutta matoa koukkuun myöhemmin, tämä viikko on mennyt sukelluskurssin parissa...

Uutisointia pahoista hengistä

Filippiineillä on taikausko yhä voimissaan. Tässä yksi maan suurimmista sanomalehdistä raportoi siitä miten pahat henget häiritsevät koulun oppilaita: ‘Evil spirits’ attack 5 more students in Calapan City. Tekstissä on kyllä käytetty lainausmerkkejä viittauksissa henkiin ja niiden tekoihin, mutta ei Suomessa taitaisi päästä Hesariin (saati sitten laatulehtien aatelistoon kuuluvaan Tusariin).

(Pasille kiitos vinkistä!)

Urbaania golfharjoittelua

Viime sunnuntaina oli ohjelmassa lähinnä ultimatefinaalibileistä selviämistä. Sen verran oli kuitenkin energiaa, että päätin lähteä katsastamaan tuossa ihan muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan golfharjoittelupaikan. Enpä ollut tällaisessa ennen käynyt, kyseessä siis tällainen 100 jaardia pitkä verkoilla eristetty alue, johon lämitään palloja kahdesta kerroksesta. Ihan leppoisasti siinä meni tunti svingiä hioessa. Oli muuten toka kerta kun koskin kolopallomailoihin täällä ollessani.

Alakerrassa oli lisäksi korealaistyylinen kylpylä, kävin katsastamassa sen mutta en vielä kylpemässä. Pitää varmaan sinnekin joku kerta mennä.

Näkymä parkkipaikalta, verkot siis viritetty parkkipaikan päälle ja keskellä kuvassa näkyy lyöntipaikat

Tässä ensimmäisen kerroksen lyöntipaikalta näkymä

Tämmöinen laita oli joka paikalla antamassa palloja -- ei tarvitse itse kurotella vaan sai vain painaa mailalla nappia ja kone antaa uuden pallon joko tiin päälle tai matolle. Army golf klubin rangella näiden laitteiden tilalla oli tosin pallopoika/tyttö.

Näkymä "rangelle". Aika urbaania kolopalloa.

TODA on Filippiinien toiseksi paras ultimatejoukkue!

Nyt viikonloppuna oli Monsoon Leaguen neljäs ja viimeinen osaturnaus. Systeemi on sellainen, että A-poolia (kovin sarja) pelaa 10 joukkuetta ja ensin pelataan täysi round-robin kolmena yhden päivän turnauksena. Tämän jälkeen sitten kahdeksan parasta joukkuetta pelaa loppusarjan pudotuspeleinä eli kolme ottelua. Alkusarja siis rankkaa vain kaksi joukkuetta pois loppupeleistä ja vaikuttaa seedingeihin, eli viimeisenä päivänä mikä vaan on mahdollista.

Pelit on täällä muuten vähän lyhyempiä kuin Suomessa, pistekatto 13 ja aika raja kai 60 tai 70 min, eli siksi kolme peliä päivässä on vielä ihan tehtävissä.

Mun joukkue, TODA, on vasta viime vuonna noussut A-sarjaan ja pyörinyt sijoilla 5-8. Kolme kuukautta sitten joukkue sai ulkopuolisen kokeneen valmentajan, ja taso on tasaisesti noussut -- alkusarjassa taisimme saada kaksikin uutta päänahkaa ja pelasimme myös kolme viimeistä sarjaa voittanutta Sunken Pleasurea vastaan tasaisen matsin.

Finaalipäivän ensimmäinen matsi oli turhankin helppo, vastustaja oli jostain syystä saanut paikalle vain 8 pelaajaa ja heidän tärkein (ainoa) pelinrakentajansa puuttui. Voitimme löysän matsin 13-3, joten seurava matsi sijoista 1-4.

Sarjan nimi (monsuuni) tuli todistettua kun ensimmäisen matsin jälkeen alkoi salamoida ja sataa. Vettä tuli todella huolella -- meillä on kaksi telttakatosta joiden alla periaatteessa pysyi kuivana, mutta hetken päästä nurmikolla oli vettä jo nilkkaan asti! Eli sukat ei "ihan" pysynyt kuivana. Reilun tunnin värjöttelyn jälkeen sade väheni ja lopulta loppui, mutta kentät olivat vieläkin uima-allaskunnossa. Koska jengi kuitenkin oli paikalla ja finaalibileet illaksi varattu, päätettiin pelata ylimmät sijoitusottelut loppuun ja siirtää vain alemmat sarjat seuraavalle viikonlopulle. Nurmikko tietenkin menee ihan kuralle (sananmukaisesti) kun vesikelissä pelataan, mutta ilmeisesti pooloklubi on tottunut korjaamaan kenttäänsä -- myös aikaisempana viikonloppuna saimme pelata vaikka oli märkää.

TODA-pelaajia könyämässä telttakatoksen alla

Päivitys 19.8.: Pari Tisha Mae Dimayan ottamaa vetisempää kuvaa:

Siis pelaamaan kuravelliin. Toiseen matsiin vastaan tuli tuo melkeinpä mystinen Sunken Pleasure, joka ei viimeisissä sarjoissa ollut hävinnyt yhtään peliä. Löysimme erittäin hyvän pelivireen ja matsi eteni tasaisena puoliajalle -- olisko ollut 7-6 siinä vaiheessa meille. Se on jännää miten joukkue vaan joskus toimii -- positiivinen vire leviää kaikkiin pelaajiin ja tulee hyviä suorituksia, vähän virheitä ja rentoa pelaamista. Toisella puoliajalla saimme vielä jopa lisättyä tehoa ja voitimme ajan loputtua 10-7. Makea fiilis, tuli itsekin pelattua hyvin ja muistoihin tallentui pysyvästi yksi dyykkikatko ja pari makeaa maalia. Etenkin muut TODAlaiset olivat aika ekstaasissa koska vielä hetki sitten katsoivat SP:n tyyppejä ihaillen ylöspäin.

Finaaliin meitä vastaan tuli Askalz, jossa valmentajammekin pelaa. Aikaisemmassa sarjamatsissa saimme tästä joukkueesta yllätysvoiton, yksi uusista päänahoista, muistaakseni jopa suhteellisen selvästi. Valitettavasti tähän matsiin emme saaneet kunnon virettä missään vaiheessa. Olisko ollut syynä väsymys, finaalijännitys ("finaalipelejä oppii pelaamaan vain pelaamalla finaaleja") vai mikä lie. Tuli takkiin 13-7, eli loppusijoitus sarjassa toinen.

Illalla oli koko ultimate-kansan finaalibileet, joissa oli mitä mainioin systeemi: Sarjamaksu sisältää bileiden sisäänpääsyn ja siellä sopivan määrän drinkkilippuja! Olisko ollut 4 per henkilö, mutta oli paljon ihmisiä jotka eivät olleet paikalla eli lippuja oli paikallaolleille tarjolla riittävästi. Hyvät bileet joka tapauksessa, mitäpä muuta voi odottaa kun on ravintola täynnä pelaajia ja tarjolla myös mekaaninen härkä. :)

Kyllä ultimate vaan on mukavaa!

Ensi viikonloppuna sitten eri harratuksiin: Vihdoin vedetään kiteboarding kurssi, Subicissa. Sitä seuraavana tulee veli käymään ja pitäisi mennä sukeltamaan. Tästä syystä sillä viikolla siis edessä sukelluskurssi koska en ole aikaisemmin sukeltanut eikä mulla ole mitään vaadittavia lisenssejä.

Päivitys 20.8., pari kuvaa voittoisasta joukkueestamme:

Minä, rikollinen

[Höh, tähän ei ole nyt heittää mitään komeita kuvia, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa heti kun on vielä tuoreessa muistissa]

Tiistaina eli eilen oli taas treenit Legaspin puistossa noin vartin kävelymatkan päässä kotoa etelään. Joskus kymmenen jälkeen lähdin sieltä kävelemään kotiin ja törmäsin Ayala Avenuen ja Rufinon kulmassa samaan ongelmaan kuin aina aikaisemminkin treeneistä tullessani: Ayalan ali kulkevat kävelyväylät suljetaan tuossa risteyksessä ilmeisesti ilta kymmeneltä. Ratkaisu oli sama kuin ennenkin, eli aidan yli kadulle, tyynesti kadun yli autojen välistä ja toisella puolella taas aidan yli jalkakäytävälle.

Jo keskitasanteella odotellessani huomasin ohitse ajaneen poliisiauton, joka vieläpä pysähtyi risteyksen toisella puolella. Vähän aavistalin pahaa, mutta en tuossa vaiheessa ajatellut asiaa sen enempää. Kadun ylitettyäni huomasin posiiliauton ajavan Rufinoa pitkin yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Busted. (Muka-)Tyynesti kävelin Ministoppiin (paikallinen R-kioski) ostamaan juotavaa ja kun tulin ulos hiljainen ja hiukan hämmentyneen oloinen poliisisetä katseli minua, kysyi sitten henkkareita ja pyysi tulemaan sisään poliisiautoon. Höpötti lisäksi jotain siitä miten jaywalking on täällä rikos tai rike tai mikä olikaan termi, ja siitä miten pitäisi lähteä poliisiasemalle.

Aika hämmentävää kun kuitenkin tiesin että Filippiineillä kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää. Poliisiauto oli kyllä ihan vakuuttavan näköinen ja tapahtumapaikka oli turvallinen Salcedon alue. Siispä ajokortti poliisisedälle ja auton takapenkille istumaan.

Autossa oli vielä toinen poliisi, joka oli selvästä puheliaampi ja muun muassa kyseli mistä olen kotoisin. Suomalaista ajokorttia vähän ihmettelivät, etenkin sitä että se on vuoteen 2049 asti voimassa, mutta hyväksyivät kuitenkin että tuo kortti olisi kelpo ID.

Autossa sain kuulla vähän lisää lämmitystä: Jaywalkingista saa ainakin viikon mitä lie linnaa/kansalaispalvelusta/tms. Ajoimme samalla eteenpäin, ilmeisesti muka kohti poliisiasemaa. Yhdessä kulmassa joku auto ajoi väärään suuntaan yksisuuntaista, jolloin pysähdyimme ja kuskina ollut poliisi lähti sakottamaan tätä uutta uhria. Pelkääjänpaikalla istuneen kanssa juttelimme mukavia, ja selitin ultimatesta. Kaveri tiesi lajin ja oli itse pelannut lentopalloa nuorempana. Kuulemma koriksen ja futiksen lisäksi iso laji täällä. Lisäksi vielä kyseli että ymmärsinkö rikkeeni, ja kertoi että sakko siitä on Makatissa 2000 PHP (30 EUR, erittäin iso raha täällä -- perusduunarille melkein viikon palkka). Mainitsi myös että 2500 PHP oli sakko törppöilleelle kuskille eli "kakkosuhrille". Otti nimen, syntymäajan ja osoitteen ylös.

En ihan tarkkaan muista miten keskustelu eteni kuskin palattua autoon, tuliko aloite minulta vai poliiseilta, mutta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että sakon voisi hoitaa myös paikan päällä ja jättää poliisiasemakeikan väliin. Olin kuullut juttuja siitä että näin homma täällä yleensä etenee, joten osasin odottaa tätä käännettä. Yhtäkkiä kaveri joka tapauksessa antoi takapenkille jonkunlaisen vihon, jonka välissä oli mun ajokortti, ja sanoi että laita rahat siihen ja ota korttisi. Kaivoin lompakon ja totesin että hitto, mulla on vain 1000 PHP:n seteli ja pikkurahoja, yhteensä reilut 1100 PHP. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin riittävästi, sillä kaveri sanoi huolestuneseen kyselyyni että "it's ok". Löin rahat vihon väliin ja lupasivat heittää minut kotiin. Pääsin siis loppumatkan oikein poliisikyydillä, välillä jopa vähän töräytettiin pillejäkin että saatiin tilaa.

Komea kyyti suoraan kotiovelle, ja tarjosivat vesipullonkin kun olin kovasti janoinen.

Jälkeenpäin keskustelin asiasta täällä pidempään pyörineiden kanssa, ja sain kuulla että 1200 meni aikalailla yläkanttiin. Ilmeisesti kuitenkin sakkosumma, 2000 PHP, oli ihan todellinen tässä kaupungissa (Makati on yksi osa Metro Manilaa) -- viereisissä kaupungeissa se olisi ollut kertaluokkaa pienempi. Joka tapauksessa 200-500 PHP olisi kai sopiva summa sakon "suoramaksuun".

Poliisit sitten jakavat päivän saldon keskenään, ja jyvittävät osan suoraan pomolleen, joka jyvittää taas osan eteenpäin. Ja sakottaa kannattaa tietenkin tällaisia länsimaalaisennäköisiä kavereita, joilla todennäköisesti on rahaa mukana ja jotka eivät turhaan lähde tinkaamaan. Jos ryhtyisi hankalaksi, niin luultavasti joutuisi sinne poliisiasemalle maksamaan sakkoa, ja ainakin autokuskit joutuvat usean päivän pakollisiin seminaareihin oppimaan rötökistään. Tietenkin kaikille helpompaa maksaa paikan päällä -- poliisit itsekin olisivat tuon ajan poissa varsinaisesta bisneksenteosta.

Taas kerran: Vähän eri meininki kuin Suomessa. Taitaisi olla lahjontaa ja rikollista. Tai on varmasti periaatteessa täälläkin, mutta osa normaalia touhua.

Kierrätys à la Philippines

Tuossa aikaisemmin kommenteissa oli keskustelua kierrätyksestä Filippiineillä. Silloin mainitsin tämän julisteen meidän rappukäytävän seinällä, siinä kohdassa mihin roskat jätetään. Nyt vasta myöhemmin huomasin mitä mielenkiintoista tuossa lukee, hassua miten en viimeksi tajunnut koko asiaa. Tuossa keskellä:

"You do not only reduce the 8,000 tons of garbage per day that pollutes our environment...
you also help countless families who make a living out of thrash. Every 10 kilos of good white paper and five kilos of aluminum cans gives a family P180.00 additional income a day. "...

Eli semmoinen systeemi että kaatopaikoilla asuu ihmisiä, jotka keräävät sieltä arvotavarat ja myyvät eteenpäin. Manuaalista kierätystä tuloerojen turvin.

Varmaankin kuuluisin kaatopaikkakaupunki ikinä on Manilan Smokey Mountains, joka periaatteessa suljettiin 1995. Kaatopaikalla asui tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka saivat elantonsa roskista. Oli siellä myös hotelleja, kouluja ja kauppoja, savuavan jätekasan keskellä. Ei mikään kovin terveellinen paikka asua.

Aika hämmentävä, vähän eri meininki kuin Suomessa. Juttelin jonkun verran paikallisten kanssa tästä, ja yleinen mielipide tuntui olevan se, että onhan se ihan hanurista että tuollaista on, mutta ei sille oikein mitään pysty yksittäinen kaduntallaaja tekemään. Pitäisi muuttaa koko systeemiä, ja luotto poliittiseen järjestelmään ongelmian ratkaisijana ei tuntunut olevan kovin kova.

Semmoinenkin ajatus tuosta lajittelusta, että jos minä laitan omat metallini tai lasipulloni erillisessä kassissa roskikseen, niin on todennäköistä että lajiteltu ja "arvokas" pussi häviää kuormasta jo ennen kuin kaikkein köyhimmät ja eniten rahan tarpeessa olevat pääsevät siihen käsiksi. Miten siis toimia oikein?