Kitekurssin jälkeinen viikolla tuli melkeinpä kiire: Seuraavana viikonloppuna oli veli tulossa käymään ja sukeltamaan piti päästä, mutta sukelluskurssia olin vasta vähän aloittanut. Illat menivät siis uima-altaalla sukelluslaitteisiin tutustuessa ja etenkin erilaisiin yllättäviin tilanteisiin totuttelemisessa. Esimerkiksi siihen että joutuu "lainaamaan" ilmaa toisen laitteista ja että saa kaikki laitteet säädettyä käyttökuntoon myös veden alla. Mun aikataululla ei kauheasti teoriaa käyty läpi, mutta ihan hyvän tuntuman sain laitteisiin. Muut kurssilaiset olivat käyneet muutaman teorialuennon jo ennen kuin aloitin.
Osku tuli tänne perjantai-iltana ja lauantaiaamusta oli heti 05:00 lähtö kohti Anilaon kylän lähellä olevaa Planet Dive -nimistä sukellusresorttia. Mulla oli lauantaina ja sunnuntaina kurssiin liittyviä sukelluksia. Ensin ihan snorklausta ja märkäpuvun kanssa sopivien painojen testaamista painovyöhön; tarkoitus on että pääsee alaspäin mutta ettei uppoa turhan tehokkaasti. Lauantaina tehtiin lisäksi kaksi rannasta lähtenyttä laitesukellusta, lähinnä totuteltiin kontrolloimaan omaa kellumista hengityksen ja ilmaliivin kanssa. Sunnuntaina tehtiin yhteensä neljä sukellusta, ensimmäinen rannasta mutta kaksi seuraavaa ihan "oikeita sukelluksia" veneellä. Viimeinen vielä illalla Oskun kanssa rannasta koralliriutale.
Maanantaina teimme aamusta vielä reissun viimeisen ja parhaan sukelluksen. Mun kurssilaiset lähtivät kotiin sunnuntaina, eikä aamusta aikaisin ollut sukelluskeikalle muita kuin minä, Osku ja paikallinen "Dive Master", eli pienellä ryhmällä mentiin. Tällä sukelluksella oli todella komeita vedenalaisia maisemia, kävimme maksimissaan 35 metrissä ja näimme mm. vajaan metrin kokoisen merikilpikonnan. Näkyvyys kokoajan noin 20 metriä, tarkoittaen siis sitä että 20 metrin päästä vielä tyyliin tunnistaa kasvoja. Haita ei valitettavasti nähty, sellaisia 1,5 metrisiä riuttahaita olisi tuolla mahdollista päästä näkemään.
Kokonaisuutena mainio reissu ja upeat paikat. Heti resortin edessä avautui koralliriuttaa, näkyvyys oli veden alla 10-20 metriä ja vedenlämpö 29 astetta eli palella ei tarvinnut missään vaiheessa! Märkäpukuna riitti mainiosti ohut 3 millinen ja yksi sen eduista oli ettei aurinko päässyt polttamaan ihoa. Ja lisäksi koralliriutoilla erittäin paljon värikkäitä ja mielenkiintoisia kaloja ja korallieläimiä.
Laitan jakoon myöhemmin myös kurssikaverin vedenalaisia kuvia, jahka tulevat kehityksestä. Sitä odotellessa Oskun ottamaa dokumentaatiota sukellusreissusta:
Sukellurkurssi nousee vedestä rannalle iltasella ja lähtee aamulla veneellä kohti sukellusmestoja
Pari kuvaa sukellusta edeltävästä briefingistä, jälkimmäisessä mun kurssilaisia.
Tässä resortin laituri sekä suuri valkoinen valas näyttämässä että kaikki on ok ennen veteen menoa
Aurinko laskee resortissa ja turisti ostaa matkajuotavaa Batangasin linja-autoasemalla
Kuvat: Osmo Soinio
5 kommenttia:
Wau, nyt on jotain semmosta mitä mäki haluaisin päästä joskus harrastamaan! Aika nättiä maisemaa vedenpinnan yläpuolellakin...
Mites pitää veikka on kylässä? Oliko muita turisteja tulossa sielläpäin käymään?
Moro moro! Mikäs siinä sitte että vaan haluaisit? Ei mikään yletön homma toi kurssi, ainakaan näin Filippiiniläisenä pikaversiona. Hauskaa touhua, meditatiivista jopa kun kuitenkin hengitys on a ja o siihen että kelluu sopivasti. Eli keskitytään hengittämään.
Joo kyllä siellä noissa maisemissa kelpasi chillailla sukellusten jälkeenkin.
Ei Osku ollut kuin pitkän viikonlopun, tiistaina tuon jälkeen jo lensi takaisin. Se oli Kiinassa viikon töissä ja tuli siitä ohimennen käymään täällä. Joulun aikaan on tulossa enemmän turisteja, ensin vaimo ja sitten samaan syssyyn liittyy pariksi viikoksi Jenko, Toma ja paremmat puoliskonsa.
Enemmänkin kävijöitä mahtuis kyllä kalenteriin, tänne vaan!
Säätila kelpais mullekin. Syksyinen kelta-puna-ruskea metsä alkaa kyllä olee kauneimmillaan, joten ei näissä Suomen maisemissa sinänsä valittamista ole. Lämpötila toki vois olla korkeampi kuin 8 astetta. Talviloma lämpimämmissä oloissa vois kyllä olla kivaa vaihtelua!
Hienoja kuvia tässä osiossa!
Asmo kertoi, että paikallisten mielestä tähän aikaan vuodesta oli ihan surkeat sukellusolosuhteet: huono näkyvyys ja kylmä vesi. Kyllä Anilaon vedet kuitenkin oli hienoa vaihtelua Itämeren turskille ja rakkolevälle.
Filippiiniläiset hait jäi vielä bongaamatta, jotain jäi siis vielä ensi kertaan.
Osku: Joo, heti huomaa kun on kunnon kuvaajat kehissä!
Nyt olen useammaltakin tyypiltä kuullut siitä miten maaliskuussa itärannikolla pääsee näkemään niitä valashaita, pitää varmaankin yrittää päästä paikalle jos silloin vielä olen täällä. Semmosten linja-auton kokoisten kaverien kanssa pääsee kroolailemaan, varmasti aika vaikuttavaa! Vaikkei ne mikään haita olekaan...
Lähetä kommentti