Epäonnistunut kiteboarding-kurssi

Viime viikonloppuna (tästä on muuten tullut ihan vakioavaus, sinänsä luonnollista kun viikot hengaan lähinnä toimistolla niin ei ole niistä paljon blogitettavaa) oli vihdoin kauan odotettu kiteboarding-kurssi. Meitä oli minä ja pari paikallista tuttua sekä opettaja, ja lähdimme jo aikaisin lauantaiaamusta kohti Subicia. Lajista täysin tietämättömille lisätietoa esim. Wikipediasta, oikeastaan kitesurfing on tämä laji missä vedessä olisi tarkoitus edetä laudan päällä leijan voimalla, mutta kiteboarding on täällä lähinnä käytetty sana.

Lauantaina tuulta ei heti aamusta ollut, mutta tiesimme että Subicissa on tällä hetkellä vallitsevana "thermal wind" eli lämpötilan noustessa tuulikin nousee. Aamupalat napaan ja odottamaan rannalle. Ja tulihan sitä tuulta, ei hirveän tasaista eikä kovaa, mutta riittävä. Aluksi lennätimme pieniä (1 m^2 ja 1.5 m^2) harjoitusleijoja ja harjoittelimme yleistä leijatuntumaa. Ohjaus toimii siten, että kaksi narua on kiinni leijan eri päissä, ja näistä vetämällä saadaan leijaa kääntymään eri suuntiin. Ei siis ihan helppoa, periaatteessa leijaa lennätetään kokoajan suunnilleen kahdeksikon muotoista rataa ja haetaan radan muodon kautta leijasta voimaa ja sille suuntaa.

Leijalajeille on, kuten sukellukselle, oma kattojärjestönsä IKO jonka alkeiskurssi pitää käydä ennen kuin esim. saa vuokrata välineitä. Ihan järkevä, sillä yli 10 m^2 leijalla ja etenkin sen naruilla saa aikaan pahaa jälkeä jos törmäilee muihin rannallaolijoihin tai jos vedättää itsensä päin palmua/taloa/tms. Kolmen päivän peruskurssin tarkoitus on antaa tarvittavat taidot että voi yksin alkaa harjoittelemaan lisää -- pääsee laudan päälle ja osaa suunnilleen vetää itseään kahteen suuntaan laudan eri kanteilla.

Harjoitteluleijan jälkeen siirryttiin kunnon varusteisiin, esin 8 m^2 ja sitten 14 m^2 leijan pariin. Ensin tietenkin opeteltiin narujen säätö ja muu leijan käyttöönotto. Loppuvaiheessa sitten kävelimme veteen noin 50-100m päähän rannasta ja vedimme leijan voimalla itsemme rantaan. "Bodydragging". Vaikka tuuli oli rauhallinen, niin ihan pirusti tuollaisesta leijasta tuli halutessa voimaa!

Kuvat: Mainio kite-opettajamme Mark Antonio.

Leijan pumppaus menossa..
.

Ja sitten levitetään narut hiekalle järjestykseen. Huomatkaa taustalla joku Jenkkien sotalaiva, Subicissa ei siis enää Jenkkien tukikohtaa mutta taisivat pysähtyä vähän "viihteelle".

Seuraavana päivänä oli tarkoitus opetella leijan lähetystä ja muuta, ja vihdoin päästä laudan päälle. Mutta ei onnistunut: Päivä oli pilvinen eikä tuulta tullut huolellisesta odottamisesta huolimatta. Joskus iltapäivästä kyllästyimme odottamaan ja lähdimme käymään läheisessä surffaajien suosimassa paikassa länsirannikolla, eli Etelä-Kiinan meren rannalla. Vajaan tunnin matka oli tuonne Subicista, ja siellä oli kymmeniä surffaajia, komea ranta ja kirkas vesi (toisin kuin Subicissa). Aallot eivät enää meidän saapuessa olleet parhaimmillaan, mutta tuli vähän testattua Stand Up Paddlle boardia (SUP). Näitä oli tutulla oli pari mukana, koska hän maahantuo tuulisurffi- ja lainelautailukamoja. SUP on kuin todella iso aaltosurffilauta, jolla voi myös tuulisurffata, ja tosiaan siis meloa. Ajatus on että melomallakin pystyy ottamaan aaltoja.

Asmo ja George häviävät kaukaisuuteen SUPien päällä.

Asmo yrittää epätoivoisesti saada aaltoja muiden surffaajien keskellä. Ei kauhean onnistuneesti.

Vielä oli kolmaskin päivä varattuna leijatouhuihin, mutta eipä se tuuli vieläkään tullut. Tuli siis hengattua Subicin rannassa ja vähän melottua vielä lisää. Semmoista se taitaa olla kun on tuulesta riippuvainen laji. Tosin nyt ei täällä ihan paras sesonki, kuulemma marraskuusta maaliskuuhun on esim. Boracayn saarella noin 9 päivää kymmenestä mainio tuuli kiteboardingiin. Eli ei muuta kuin uutta matoa koukkuun myöhemmin, tämä viikko on mennyt sukelluskurssin parissa...