Tuossa aikaisemmin kommenteissa oli keskustelua kierrätyksestä Filippiineillä. Silloin mainitsin tämän julisteen meidän rappukäytävän seinällä, siinä kohdassa mihin roskat jätetään. Nyt vasta myöhemmin huomasin mitä mielenkiintoista tuossa lukee, hassua miten en viimeksi tajunnut koko asiaa. Tuossa keskellä:
"You do not only reduce the 8,000 tons of garbage per day that pollutes our environment...
you also help countless families who make a living out of thrash. Every 10 kilos of good white paper and five kilos of aluminum cans gives a family P180.00 additional income a day. "...
you also help countless families who make a living out of thrash. Every 10 kilos of good white paper and five kilos of aluminum cans gives a family P180.00 additional income a day. "...
Eli semmoinen systeemi että kaatopaikoilla asuu ihmisiä, jotka keräävät sieltä arvotavarat ja myyvät eteenpäin. Manuaalista kierätystä tuloerojen turvin.
Varmaankin kuuluisin kaatopaikkakaupunki ikinä on Manilan Smokey Mountains, joka periaatteessa suljettiin 1995. Kaatopaikalla asui tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka saivat elantonsa roskista. Oli siellä myös hotelleja, kouluja ja kauppoja, savuavan jätekasan keskellä. Ei mikään kovin terveellinen paikka asua.
Aika hämmentävä, vähän eri meininki kuin Suomessa. Juttelin jonkun verran paikallisten kanssa tästä, ja yleinen mielipide tuntui olevan se, että onhan se ihan hanurista että tuollaista on, mutta ei sille oikein mitään pysty yksittäinen kaduntallaaja tekemään. Pitäisi muuttaa koko systeemiä, ja luotto poliittiseen järjestelmään ongelmian ratkaisijana ei tuntunut olevan kovin kova.
Semmoinenkin ajatus tuosta lajittelusta, että jos minä laitan omat metallini tai lasipulloni erillisessä kassissa roskikseen, niin on todennäköistä että lajiteltu ja "arvokas" pussi häviää kuormasta jo ennen kuin kaikkein köyhimmät ja eniten rahan tarpeessa olevat pääsevät siihen käsiksi. Miten siis toimia oikein?
Varmaankin kuuluisin kaatopaikkakaupunki ikinä on Manilan Smokey Mountains, joka periaatteessa suljettiin 1995. Kaatopaikalla asui tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka saivat elantonsa roskista. Oli siellä myös hotelleja, kouluja ja kauppoja, savuavan jätekasan keskellä. Ei mikään kovin terveellinen paikka asua.
Aika hämmentävä, vähän eri meininki kuin Suomessa. Juttelin jonkun verran paikallisten kanssa tästä, ja yleinen mielipide tuntui olevan se, että onhan se ihan hanurista että tuollaista on, mutta ei sille oikein mitään pysty yksittäinen kaduntallaaja tekemään. Pitäisi muuttaa koko systeemiä, ja luotto poliittiseen järjestelmään ongelmian ratkaisijana ei tuntunut olevan kovin kova.
Semmoinenkin ajatus tuosta lajittelusta, että jos minä laitan omat metallini tai lasipulloni erillisessä kassissa roskikseen, niin on todennäköistä että lajiteltu ja "arvokas" pussi häviää kuormasta jo ennen kuin kaikkein köyhimmät ja eniten rahan tarpeessa olevat pääsevät siihen käsiksi. Miten siis toimia oikein?
4 kommenttia:
Aika hurja meininki siellä...
Eiköhän länsimaalaiselle helpoin tapa auttaa ole jonkun avustusjärjestön kautta. Siellä paikan päällä toimii varmaan järjestöjä ja Suomesta kansainvälisten järjestöjen kautta raha (ja apu) varmimmin kiertää sinne apua tarvitseville.
Oho, onpas meininki!
Pakkaat tietty joka pullon ja purnukan omaan pieneen muovipussiinsa... ;)
Ehkä tosiaan, kuten aiemmassa kommentissa olikin mainittu, että jos haluaa jeesata, niin jonkun järjestön kautta. Ne kuitenkin tietää varmaan aika hyvin mikä on tilanne ja mikä parhaiten toimii.
Heissan, Asmou! :) Tämäkin kommentoija palasi takaisin metsästä työpöydän ääreen... Terveisiä vaan vähän arktisemmista olosuhteista, vietimme suurimman osan kolmen viikon lomastamme nimittäin napapiirin pohjoispuolella, Rovaniemellä, Kilpisjärvellä, Tromssassa ja Lofooteilla. :) Kaikkea sitä ihminen vapaaehtoisesti tekee... No, rauhaa ja hiljaisuutta ainakin oli tarjolla, ja kaunista luontoa myös!
Tässä roskien lajittelu-asiassa yhdyn edellisiin kirjoittajiin (siis kuvaannollisesti;), eli kyllä lajitella kannattaa pelkästään luonnonkin takia, mutta jos oikeasti haluaa auttaa köyhiä, niin jonkun luotettavan vapaaehtois-avustus-instanssin kautta se varmaan onnistuu tehokkaammin. Silti aika hienoa, että juttu on tavallaan noin julkinen, ehkä se joskus herättää ne päättäjätkin, et "millä hel*** meidän kansalaiset elävät?"...mene ja tiedä...
@artsila&härbä: Näinhän se on joo, onhan täällä kaikenlaisia järjestöjä tekemässä parannuksia.
Tästä tuli mieleeni aasinsillan kautta: Naapurin suomalaisen kaverin tyttöystävä tuli tänne itseasiassa juuri "social entreprenour"-hommiin ja touhuaa köyhimpien kanssa -- tosin slummeissa, ei kaatopaikalla. Rajuja paikkoja. Manilassa on yksi kaupunginosa, joka rakennettiin tyyliin -60/70 luvulla kokonaan uudelle maalle veden äärelle. Hommat meni vähän pieleen ja jokusen vuoden jälkeen vesi nousi koko alueelle. Tällä hetkellä siellä on semmonen pari metriä vettä kaikkialle -- ihmiset asuvat "virallisten" asukkaiden hylkäämissä taloissa toisesta kerroksesta ylöspäin ja kulkevat veneillä paikasta toiseen. Jossain aukiolla kuulemma törröttää pari koripallokoria keskeltä vettä. Kohtuu absurdia, voin kuvitella...
@heidi: Tervetuloa takaisin! Laita ihmeessä jotain kuvia jonnekin jakoon, varmasti komeita maisemia?
Taitaa olla niin että tuo on täällä ihan osa normaalia elämää, eikä kukaan oikein ajattelekaan että sille mitään voisi tehdä. Elämää, ei sen enempää.
Lähetä kommentti